Viipurin Linja-auto Oy

Perustettu:
1927.

Perustaja:
Akseli Kerttula, Kaarlo Helander, Matti Korpelainen, Antti Laasonen ja Eino Lindström.

Toiminta Viipurissa:
Viipurissa ja sen lähiympäristössä linja-autoliikennettä yksityisesti harjoittaneet liikennöitsijät sekä Eino Lindström Pölläkkälästä päättivät liittää yhteen liikennelinjansa ja autokalustonsa ja perustaa osayhtiömuotoisen yrityksen.

Viipurin Linja-Auto O.Y. sai alkunsa 30.10.1931. Yhtiön tavoitteena oli ”harjoittaa automobiililla tapahtuvaa henkilöliikennettä ja tavaroiden kuljetusta sekä kauppa ja teollisuutta”. (Karjala 15.11.1931)

Ensimmäisenä toimitusjohtajana toimi Antti Laasonen vuosina 1931–1933.

Yhtiö harjoitti aluksi liikennettä Viipurista mm. Terijoelle, Imatralle ja Puumalaan.

Yhtiö osti vuonna 1936 Karjalan Linja-auto Oy:n, jolloin se sai uusia linjoja.

Eino Lindström myi oman osuutensa Koiviston Auton toimitusjohtaja Toivo Tommolalle, josta tuli myöhemmin yhtiön suurin osakas. Koiviston Auto Oy perustettiin Karjalan kannaksen Koivistolla vuonna 1928. Koiviston Auto Oy jatkoi toimintaansa sotien jälkeen Lahdessa.

Yhtiön ensimmäinen pääkonttori sijaitsi Viipurin linja-autoasemalla vuokratiloissa. Linja—autoasema oli Suomen ensimmäinen. Se rakennettiin 1930-luvun alussa.

VirtuaaliViipurin sivustolla on linja-autoaseman mallinnukset: https://www.virtuaaliviipuri.fi/fi/block/161.

Viipurin Linja-auto Oy:n toimisto sijaitsi osoitteessa Rautatienkatu 5. Samassa osoitteessa sijaitsivat mm. Hotelli Continental Oy, Leipomoliike Maria Finnilä, Kahvila Karjala (omistaja A. S. Härkönen), Viipurin Kumikauppa (omistaja Ingeborg Ahola) ja Linnan Tupakkakauppa (omistaja T. Sinkkonen).

Rautatienkadun rakennuksesta voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipuri-sivustolta osoitteesta: https://www.virtuaaliviipuri.fi/fi/block/46/plot/106.

Huoltokorjaamo oli Kullervonkadulla. Samassa paikassa toimi muun muassa Leninki-Aula (omistaja Hilja Näppi). Arkkitehdit Väinö ja Toivo Löyskä suunnittelivat asuin- ja liikerakennuksen vuonna 1930, Pellervonkadun ja Kullervonkadun kulmaan. Rakennuksen ensimmäinen vaihe rakennettiin Pellervonkadun puolelle ja muutaman vuoden kuluttua rakennettiin Kullervonkadulle toinen vaihe, tontin puoleenväliin. Kiinteistön omisti As. Oy. Kullervonkatu 13. Rakennuksessa oli runsaasti myymälätilaa, joissa toimivat mm. Vientikunta Muna r.l:n Viipurin varasto, Leipuriliike J. Rönnblom, Viipurin Osuusliike r.l:n myymälä, A. Syvänoro Oy:n myymälä, Leninki-aula ja Rakennustyö Oy:n konttori. Tontin peräosaan tehtiin erillinen matala piharakennus, jossa oli autotalleja Viipurin Linja-auto Oy huoltokorjaamoa varten.

Kullervonkadun rakennuksesta voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipuri-sivustolta osoitteesta: https://www.virtuaaliviipuri.fi/fi/block/68/plot/38.

Linja-autoliikennettä harjoitti Viipurissa kymmenen liikettä vuonna 1939. Suurimpia olivat Viipurin Linja-Auto Oy:n lisäksi Linja-autoliike M. Ruponen Oy, Karjalan Linja-auto Oy ja Kannaksen Matka-autot Oy.

Viipurin Linja-auto Oy oli ennen talvisotaa koko Suomen suurimpia kaukoliikennettä harjoittaneita yrityksiä 50:n linja-auton kalustollaan.

Uusi toimipaikka:
Imatra.

Siirto:
Sota-aikana yhtiön lähes koko kalusto oli Puolustusvoimien käytössä. Pääkonttori siirrettiin Imatralle.

Yhtiön liikennekentästä jäi noin 70 %rauhanteossa menetetyille aluille. Kesällä 1944 autot joutuivat Karjalan kannaksen siirtoväen kuljetuksiin.

Yhtiön käyttöön jäi parikymmentä autoa. Yhtiö liikennöi ”tynkälinjoja” sekä uusina linjoina Savonlinna-Mikkeli ja Imatra-Juva-Pieksänmäki-linjat. Se oli Vuoksenlinnan ainoa paikallisliikenteen harjoittaja.

Yhtiön hallitukseen kuuluivat Toivo Tommola (Koiviston Auto Oy:n perustaja), Matti Korpelainen (pj.), Akseli Kerttula, Armas Laatu ja A.E. Laasonen.

Kaakkois-Suomen alueella henkilöliikennettä harjoittanut yhtiö myytiin syksyllä 1951 Oy Pohjolan Liikenne Ab:lle. Yhtiön toimitusjohtajaksi tuli Pohjolan Liikenteen toimitusjohtaja Vilho Koivisto.

Kauppaan sisältyi yhtiön Imatran pääkonttori, Savonlinnan haarakonttori sekä maaseudulta vuokratut kolme kymmenen paikan autotalliparakkia. Yhtiön päätoimipaikkana säilyi Imatra ja sillä oli lisäksi toimitalo Savonlinnassa. Yhtiöillä oli Imatralla tytäryhtiö Auto-osien Hankinta Oy. Viipurin Linja-auto Oy:llä oli tuolloin 119 työntekijää.

Viipurin Linja-auto Oy:n toiminta laajeni uudessa omistuksessa. Se oli Kaakkois-Suomen suurin alan yritys. 1970-luvun puolivälissä yhtiöllä oli jo noin 320 työntekijää.

Pohjolan Liikenteen tytäryhtiöt (Viipurin Linja-auto Oy, Auto-osien Hankinta ja Napapiirin Turistiauto) fuusioitiin emoyhtiöön vuoden 1977 alussa.

Toiminnan päättyminen:
1977 (fuusioitiin Pohjolan Liikenteeseen).

Lähteet:
Viipurin linja-auto oy 1931–1971. 1971.

Timo Herranen, 1990, Petsamosta Hankoon: Pohjolan liikenteen 50 vuotta. Pohjolan liikenne.

Matti Lakio, Viipurin talouselämä 1840-1944, teoksessa: Viipurin Kaupungin Historia osa V, Vuodet 1917-1944, luku “Talouselämä”, s. 151-200. Torkkelin Säätiö, Lappeenranta 1978.

FT Tuomas Möttönen

Julkaistu 11.11.2024.