Herrain Vaatehtimo Resko & Pakarinen (Toiminimi Valle Resko)

Perustettu:
1932.

Perustaja:
Valle Resko ja Ilmari Pakarinen.

Toiminta Viipurissa:
Valfrid Aleksander Resch (Valle Resko) syntyi 3. kesäkuuta 1910 Viipurin läänin Uudellakirkolla Haapalan kylän Mustaruukissa. Vallen isä Adolf Reisch (s. 1884) kuului itävaltalaiseen sukuun. Hän tuli Suomen kansalaiseksi vuonna 1905. Vallen äiti oli varsinaissuomalainen Elna Fellman (s. 1881) Turusta. Hänet vihitiin kansakoulunopettajana avioliittoon Adolfin kanssa vuonna 1904. Adolf toimi rakennusurakoitsijana lähiseudulla. Valle syntyi perheen toisena poikana.

Adolf Reisch osti Viipurin läheltä Samolasta Onnelan hovin, jonne perhe muutti. Valle toimi sanomalehti myyjänä. Viipurissa syttyi nyrkkelykipinä. Hän harrasti myös viulunsoittoa Viipurin musiikkiopistossa.

Opiston pitkäaikaisiin viuluopettajiin lukeutui pietarilaisemigrantti Tatjana von Rippas. Valle oli yksi hänen oppilaistaan. Kerran hän tuli soittotunnille etusormi turvoksissa. Kun Rippas kysyi, mitä pojan sormelle oli tapahtunut, tämä vastasi olleensa nyrkkeilemässä Viipurin Voimailijoissa. Rippas käski pojan jättää joko nyrkkeily tai viulunsoitto. Valle jätti viulunsoiton. Tästä voi lukea enemmän osoitteessa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/11/15/mihin-kanttori-oskari-tilli-tarvitsee-pullon-subrovkaa-viipurin-musiikin.

Valle Resko perusti 1932 Toiminimi Valle Reskon. Viipurissa hänellä oli myös yhdessä Ilmari Pakarisen kanssa liike nimeltä Resko & Pakarinen, jota kutsuttiin ”reippaiden miesten vaatehimoksi.” Liike myi alan erikoistavaroita ja kaikenlaisia priimatuotteita. Tavoitteena oli edistää Suomen kansan pukeutumiskulttuuria. Liike myi lyhyttavaraa eli pieniä käyttötavaroita kuten neuloja, halpoja koruja ja laukkuja. Miesten ja poikien pukujen lisäksi myi kankaita ja lasten vaatetavaroita.

Herrain Vaatehtimo Resko & Pakarinen toimi Torkkelinkatu 24:ssä kaupungin keskustassa lähellä Torkkelinpuistoa ja Punaisenlähteen toria. Pakarisen perhe asui samassa talossa.

Rakennusmestari A. Isaksson suunnitteli 1897 yksikerroksisen asuin-rakennuksen Torkkelinkadulle. A. Korpimäki teki suunnitelmat vuonna 1898 rakennuksen kellaritilojen muuttamiseksi myymälätiloiksi. Rakennuksessa oli Vaatetusliike Resko & Pakarisen lisäksi mm. Viipurin leimasintehdas.

Torkkelinkadun rakennuksesta voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipuri-sivustolta osoitteesta: https://virtuaaliviipuri.fi/fi/block/67/plot/33.

Yritys avasi 1938 toisen liikkeen osoitteeseen Karjalankatu 21. Toinen liike toimi ”Karjalan” vieressä. Samalla kadulla toimi myös Viipurin Vaatetus-Keskus Oy:n myymälä.

Karjalankadun rakennuksesta voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipuri-sivustolta osoitteesta: https://www.virtuaaliviipuri.fi/fi/block/65/plot/3.

Mainos (1936): miesten vaatetusliike, paitoja, solmioita, hattuja, kaulahuiveja yms.

Avasivat liikkeen myös Lappeenrantaan osoitteeseen Valtakatu 31.

Uusi toimintapaikka:
Heinola.

Siirto:
Valle Resko avasi 7. päivä lokakuuta 1946 uuden miesten ja naisten lyhytavaraliikkeen, T:mi Valle Reskon Heinolan Lampikadulle, Juurikkalan liiketaloon. Liike toimi Heinolassa syksyyn 1953, jonka jälkeen se jatkoi toimintaansa Lahden asematorilla.

T:mi Valle Resko lopetti toimintansa 1967. Samana vuonna aloitti toimintansa Reskon agentuuriliike, joka oli toiminnassa vuoteen 1976.

Valle Resko oli tunnettu nyrkkeilijä. Vallen innoitti urheilijaksi tunnettu viipurilainen urheilumies Yrjö ”Jyrä” Nykänen. Ensimmäinen laji oli paini. Suomen Nyrkkeilyliitto perustettiin vuonna 1923, jolloin Valle innostui lajista tulisesti. Resko edusti seuratasolla Viipurin Voimailijoita ja Viipurin Nyrkkeilijöitä, joista jälkimmäistä hän oli perustamassa vuonna 1929.  Hän sai seuran jäsenkirjan numero 1. Viipurin Nyrkkeilijät siirtyi sotien jälkeen Helsinkiin.

Resko voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa 16-vuotiaana kääpiösarjassa vuonna 1927. Hän kilpaili huipputasolla yli 20 vuotta. Resko pelasi myös pesäpalloa ja saavutti SM-hopeaa vuonna 1933 Lahden Mailaveikkojen riveissä. Hän edusti myös Viipurin Pallonlyöjiä ja Havin Kiriä.

Resko toimi nyrkkeilyvalmentajana vuosina 1929–1937. Nyrkkeilytuomarina ja juryn jäsenenä hän toimi vuosina 1934–1971 ja osallistui tässä toimessa vuosien 1952, 1960 ja 1964 olympialaisiin. Hän tuomitsi yli tuhat nyrkkeilyottelua. Hän oli Suomen Nyrkkeilyliiton varapuheenjohtaja vuosina 1939–1956 ja puheenjohtaja vuosina 1957–1971. Hän kuului kansainvälisen nyrkkeilyliiton (AIBA) hallitukseen vuosina 1957–1966. Suomen Valtakunnan Urheiluliiton hallituksessa hän istui 1949–1972.

Resko kehitti ns. valkorystyskäsineet, joissa ruskean nyrkkeilyhanskan rystyosa merkitään selvästi erottuvalla osumakohdalla. Käsineet otettiin olympiatasolla käyttöön vuonna 1972. Resko toimi tuolloin Suomen Nyrkkeilyliiton puheenjohtajana. Käsineet hyväksyttiin olympiakäyttöön Varsovassa Kansainvälisen nyrkkeilyliiton kokouksessa. Sen myötä käsineet tulivat pakolliseksi kaikissa amatöörikilpailuissa. Keksintö auttoi seuraamaan paremmin lyöntien sääntöjenmukaisuutta, kun lyöntikohta erottui selvemmin.

Resko oli aktiivinen nyrkkeilyaatteen edistäjä. Hän kirjoitti nyrkkeilyoppaat Nyrkkeilytaito (1931) ja Nyrkkeily – reilu peli (1947). Lisäksi hän valmisti lyhytelokuvan Puukottelu pois – nyrkkeily itsepuolustukseksi. Rusko kehitti 1950-luvun lopussa itsepuolustusjärjestelmän, Jipanyn, jossa yhdistettiin nyrkkeily, judo ja paini. Resko esiintyi vuoden 1952 olympialaisten kunniaksi ideoidussa elokuvassa Jees, olympialaiset, sanoi Ryhmy.

Viipurissa Reskon liikekumppanina olleella Ilmari Pakarisella (s. 1910 Viipuri, K. 1987 Gold Coast, Australia) oli sotien jälkeen oma vaatekauppa Jyväskylässä. Pakarinen oli telinevoimistelun olympiamitalisti (olympiapronssia Los Angelesissa 1932 ja Berliinissä 1936 voimistelun joukkuekilpailussa). Pakarinen kehitti rekillä uuden liikkeen, ns. selinpuolijättiläisen, joka tunnettiin nimellä “Pakarinenswäng”.

Toiminnan päättyminen:
1967.

Lähteet:
Aaro Laine (1944), Valle Resko, kappale Suomen nyrkkeilyn historiaa.

Viipurin Nyrkkeilijät, https://www.viipurinnyrkkeilijat.fi/historia.

Wikipedia, Valle Resko.

Wikipedia, Ilmari Pakarinen.

Helsingin Sanomat 6.6.1960, 23.3.1966, 4.8.1988.

FT Tuomas Möttönen

Julkaistu 1.9.2023.