Starckjohann & Co.

Perustettu:
1868.

Perustaja:
Peter Starckjohann.

Toiminta Viipurissa:
Saksasta lähtöisin ollut Peter Starckjohann (1837–1882) perusti Viipurissa rautakaupan vuonna 1868. Toiminta laajeni tukkukauppaan. Starckjohann & Co:n asiakaskunnassa merkittävässä roolissa oli maaseudun vähittäiskauppiaskunta. Peter Starckjohannin veljenpoika Julius Starckjohann (1860–1929) jatkoi liikkeen johdossa.

Peter Starckjohannin tulo Suomeen liittyi Viipurin kaasulaitoksen rakentamiseen vuonna 1860. Kauppahuone Bandholtz & Co joutui kaasulaitosta Viipuriin rakennuttaessaan turvautumaan saksalaisiin tarvikkeisiin ja rakennelmiin sekä saksalaiseen asennustaitoon. Peter oli syntynyt 1837 Eider-joen rannalla Kielistä länteen sijainneessa Horstin kaupungissa. Kaasulaitoksen valmistuttua Starckjohann jäi Viipuriin ja jatkoi Bandholzin palveluksessa vuoteen 1868. Tuolloin hän perusti yhdessä viipurilaisen liikemiehen Waldemar Alexander Bergin kanssa oman rautakaupan Antonoffin taloon Katariinankadulle. Suomen kansalaisuuden ja kauppiasoikeudet Viipuriin Starckjohann sai toukokuussa 1868.

Starckjohan & Co rekisteröitiin 31.12.1871. Liike aloitti toimintansa ns. Antonoffin talossa, silloin Katariinan kadun varrella. Talon omisti 1800-luvun alussa kauppaneuvos Andreas Jaenisch. Talo purettiin 1900-luvun alussa ja tilalle nousi vuonna 1904 jugendtyylinen rakennus Ab Domus. 

Liiketilat olivat Antonoffin talossa vuoteen 1893, jolloin se avasi oman lamppu- ja taloustavarain osaston. Uudet toimitilat löytyivät viereisestä Sapetoffin talosta, Katariinankadun ja Uudenportinkadun kulmasta. Seuraavan vuonna Starckjohann osti koko kiinteistön, jolloin myymälä ja varastot saatiin samaan paikkaan. Vuonna 1892 liike osti naapuritalossa sijanneen lasi-, posliini- ja taloustavarainkaupan. Samana vuonna koko naapuritalo siirtyi Julius Starckjohannin omistukseen.

Tukkumyynti ulotettiin koko Karjalaan ja Savoon. Ostajina olivat vähittäiskauppiaat, rakennuttajat ja teollisuuslaitokset. Starckjohann & Co oli Venäjän ratakiskosyndikaatin edustaja Suomessa ja myi Valtionrautateille suuren määrän ratakiskoja. Ne kuljetettiin meriteitse Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön laivoilla Mustaltamereltä Suomeen. 

Vuonna 1906 liike muutettiin osakeyhtiömuotoon Oy Starckjohann & Co Ab:ksi. Katariinankatu 9:ssä sijainnut talo rakennettiin aivan uudestaan 1915. Se uudenaikaistettiin ja muutettiin kokonaan yhtiön liiketiloiksi. Ensimmäinen sivuliike avattiin Repolan kaupunginosaan (ns. vanha sivuliike). Toinen sivuliike, joka hoiti taloustarvikkeiden vähittäismyyntiä toimi Torkkelin- ja Karjalankadun kulmassa. 

Starckjohan yhdeksi maan johtavista rautakaupaksi 1920- ja 1930-luvuilla. 1920-luvun uutuuksia olivat ensimmäisen sivuliikkeen avaaminen ja uuden suuravaraston rakentaminen. Sivuliike avattiin 1922 Repolan kaupunginosaan, ja se palveli jatkuvasti kasvavaa vähittäiskaupan asiakaskuntaa. Esikaupunkialueelle Ristimäkeen rakennettiin uusi keskusvarasto, josta tavara liikkui autojen lisäksi varastoon ulottuvaa omaa rautatietä pitkin. Hiilikauppa lähti kasvuun, ja sitä varten perustettiin 1927 hiilivarasto Uuraan satamaan.

Julius Starckjohann johti yritystä kuolemaansa vuoteen 1929 saakka. Tämän jälkeen johtoon tulivat kaksi vanhinta poikaansa Peter ”Pekko” Starckjohann (1885–1973) ja konsuli Herman Starckjohann (1889–1944). Peteristä tuli yhtiön toimitusjohtaja vuonna 1930. Herman kehitti merkittävästi yhtiön sisäistä toimintaa. 

Oy Starckjohann Ab:n pääkonttori ja -myymälä sijaitsi Katariinan- (Linnankatu) ja Uudenportinkatujen kulmassa. Peter Starkcjohann osti kiinteistön vuonna 1859. Kaupunginarkkitehti V. E. A. Bosinin piirtämä myymälä valmistui vuonna 1860. Päämyymälä- ja konttorirakennus uudistettiin arkkitehti U. Ullbergin toimesta vuonna 1915, jolloin muun muassa suurennettiin ikkunoita.

Starkjohannin ensimmäinen sivuliike perustettiin vuonna 1922 Punaisenlähteentorin ja Repolankadun kulmaan, lähelle rautatieasemaa. Tällöin yritys aloitti toimintansa myös Repolan kaupungin osassa. Samana vuonna yhtiö rakensi ensimmäisen keskusvarastonsa Ristimäkeen.

Vuonna 1922 syntyi yhtiön oma liikemerkki, jonka suunnitteli arkkitehti Uno Ullberg.

Oy Starckjohann Ab:n toinen sivumyymälä sijaitsi Karjalankadun (aiemmin Aleksanterinkatu) ja Torkkelinkadun risteyksessä. Myymälä keskittyi taloustarvikkeiden vähittäismyyntiin. Arkkitehti Uno Ullberg teki muutossuunnitelmat Torkkelinkadun liikerakennukseen, johon Oy Starckjohann Ab:n sivumyymälä tuli 1931. Uusi laajennettu sivuliike Torkkelin- ja Mannerheimin kadun risteyksessä harjoitti lähinnä taloustavarain vähittäismyyntiä. Punaisenlähteentorin varrella ollut kiinteistö, jossa ensimmäinen sivuliike aloitti toimintansa vuonna 1922, siirtyi yhtiön omistukseen vuonna 1937. Yhtiö rakensi vielä ennen sotia suuren varastorakennuksen aivan satama-alueen lähelle Pantsarlahden kaupunginosaan.

Karjalankadun rakennuksesta voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipurin sivuilta osoitteesta: https://www.virtuaaliviipuri.fi/fi/block/65/plot/1.

Arkkitehti Jalmari Lankinen laati 1939 suunnitelmat Starckjohannin uutta keskusvarastoa varten. Rakennusta ryhdyttiin rakentamaan Havinkadun varrelle keväällä 1939, Hankkijan Viipurin konttori- ja varastorakennuksen viereen. Rakennus valmistui juuri ennen talvisotaa, eikä sitä otettu käyttöön sota-aikana.

Pantsarlahden kaupunginosasta voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipurin sivuilta osoitteesta: https://www.virtuaaliviipuri.fi/fi/block/100.

Laajuus:
Oy Starckjohann & Co:lla oli 1920-luvulla Suomen suurin ja monipuolisin rautatuotteiden varasto Viipurissa. Yhtiön palveluksessa oli 200 työntekijää. 

Yhtiö taloudellinen toiminta kasvoi talvisotaan asti. Sen toiminta jakautui neljään osaan: tukkumyynti tehdaslaitoksille, tukkumyynti jälleenmyyjille, lämpö- ja vesijohtotarpeiden myynti sekä vähittäismyynti.

Starckjohann & Co oli maan suurimpia tukkuliikkeitä ja ylipäätänsä yksityisiä liikeyrityksiä. 1930-luvun lopulla se oli jo maan kolmanneksi suurin rautakauppa. Sillä oli 275 työntekijää. Liike harjoitti tukkumyyntiä teollisuudelle ja toimitti vähittäiskauppaan rautakauppatavaraa, jota myytiin myös kolmessa omassa vähittäismyymälässä Viipurissa. Lisäksi yhtiöllä oli lämpö- ja vesijohto-osasto. Sen toiminta ulottui koko maahan.

Uusi toimintapaikka:
Lahti.

Siirto:
Talvisodan alettua liikkeen varastoja alettiin siirtämään turvaan Pietarsaareen, josta se vuokrasi tiloja. Yhtiö säilytti Viipurissa pienen ”sillanpääaseman” Punaisenlähteentorin varrella. Kaikki toiminta Viipurissa päättyi 18.2.1940.

Yhtiön liikerakennus Katariinan- ja Uudenportinkatujen kulmassa tuhoutui pommituksissa helmikuussa 1940. 

Heinäkuussa 1940 liike siirtyi Lahteen. Samalla yhtiö avasi pienen toimituskonttorin Helsinkiin. Pieni toimisto Helsingissä toimi aluksi osoitteessa Kaisaniemenkatu 13 B ja myöhemmin osoitteessa Mikonkatu 15 A. Lahdessa yhtiö osti Lahden kaupungilta varastoalueen Mytäjäisten kaupunginosasta, jonne ryhdyttiin rakentamaan toimitiloja 19.6.1940. Pääkonttori sijaitsi osoitteessa Rauhankatu 16, ns. Lasipalatsin talossa. Liiketaloaan varten yhtiö osti Lahden kaupungilta tontin Lahden ns. Alatorilta, joka käsitti Aleksanterinkadun puoleisen sivustan. Tukkumyynti alkoi Aleksanterinkatu 17:ssa sijainneessa tiloissa. 

Viipurin takaisinvaltaamisen jälkeen selvisi, että viisi yhtiön kuudesta kiinteistöstä oli tuhoutunut. Ainoa säilynyt rakennus oli uusi Pantsarlahteen rakennettu varastotalo. Yhtiö aloitti noin 6 viikkoa valatuksen jälkeen sivumyymälässä vähittäismyynnin Mannerheiminkadun ja Torkkelinkadun kulmassa. Tukkuvarasto sijoitettiin säilyneeseen varastorakennukseen. Vuoden 1941 lopulla Viipurissa työskenteli 36 työntekijää. Yhtiö lähti lopullisesti Viipurista 18.6.1944.

Starkjohann rekisteröitiin Lahteen vuonna 1945. Yhtiöllä oli Lahdessa tuolloin 110 työntekijää. Peter Starckjohannin oli Starckjohann & Co:n toimitusjohtajana vuoteen 1957 asti. Starckjohannin rautakaupalle valmistui uusi liiketalo Lahden keskustan Alatorin puistoon 1950. Rakennuksen piirsi arkkitehti Ragnar Ypyä. Starckjohann oli ensimmäinen itsepalveluun perustuva rautakauppa Euroopassa.

Toinen johtaja Herman Starckjohann kehitti yrityksen sisäistä toimintaa. Hän vaikutti keskeisesti siihen, että Pietarsaareen johtaneen evakkomatkan jälkeen Lahti valikoitui Oy Starckjohann & Co:n uudeksi kotipaikaksi. Yritys palasi Viipurin muutamaksi vuodeksi kaupungin takaisinvaltauksen jälkeen. Herman Starckjohann kuoli 1944 yritystä Viipurista evakuoitaessa. 

Lahdessa aloitettiin pienemmin voimin, mutta etenkin yritysostojen kautta niin liikevaihto kuin henkilökunnan määrä lähtivät kasvamaan. 1970-luvulla yhtiö toiminta laajeni ja monipuolistui. Se aloitti sähköliiketoiminnan, laajensi automyyntiä ja ryhtyi laivanvarustajaksi. Vuosikymmenen puolivälissä yhtiö aloitti vientitoiminnan.

Oy Telko Ab:n ostaminen 1978 toi yrityskokonaisuuteen useita satoja työntekijöitä. Starkjohann-Telko fuusio 1981 Starckjohannin kanssa maan suurimman rautakauppa-alan asemasta kilvoitelleen Teräs Oy:n pilkkominen 1982 kasvatti liikevaihtoa ja työntekijämäärää. Yhtiöllä oli yli 1 000 työntekijää.

Starkjohannista tuli pörssinoteerattu yhtiö vuonna 1989. Starckjohann pysyi sukuyhtiönä 1980-luvun loppuun saakka. Tuolloin voimakas laajeneminen velkaannutti yhtiön. 1990-luvun alun lama, joka koetteli erityisesti rakennusalaa, ja rakennusliikkeitä, vaikutti myös Starckjohann-Telkon toimintaan. Taloudellisiin vaikeuksiin ajautunut yritys joutui Suomen Yhdyspankin haltuun. Yhtiö joutui velkasaneeraukseen 1993, joka päättyi vuonna 1995. Starckjohannin rautakauppaketjua alettiin kutsua nimellä STARKKI. Starkki-toimiala yhtiöitettiin joulukuussa 1999, jolloin aloitti toimintansa Starkki Oy Ab. Starkki-liiketoimintaryhmä myytiin ulkomaisille omistajille. Se jatkaa toimintaansa pohjoismaisena Starkki -rautakauppaketjuna. 

Toiminnan päättyminen:
Jatkaa toimintaansa.

Lähteet:
Jukka Erävuori (1988), Rautapuodista kauppahuoneeksi: Starckjohann-Telko oy 120 vuotta. Starckjohann-Telko oy.

Kai Hoffman (2019) Talouden suurvaikuttajia – Karjalan talouselämän suurvaikuttajat: viisi suurliikemiestä ja heidän sukunsa, teoksessa Liikemiehiä ja hyväntekijöitä: luovutetun Karjalan talousvaikuttajat (toimittanut Tuomas Möttönen). Otava. 

Wikipedia: BE Group.

Starckjohann Oyj, https://www.porssitieto.fi/poistuneet/starckjohann.shtml

Viipuri: suomalainen kaupunki. 2000. Hirn, Sven & Lankinen, Juha, Werner Söderström. 

Kaupan ja teollisuuden Viipuri: Pamaus 110 vuotta: juhlajulkaisu, Lankinen, Juha; Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain seura Pamaus, Karjalan kirjapaino 2000.

Aikamatka Viipuriin: tuokiokuvia Viipurista ennen ja nyt. 2010. Kantanen, Pekka & Mäntyniemi, Mikko. Elinkeinoyhtymä Kantanen & Mäntyniemi.

FT Tuomas Möttönen

Julkaistu 13.12.2024.