Oy Sergejeff Ab (F. Sergejeffin pojat ja Kumpp. O.Y.)
Perustettu:
1878.
Perustaja:
Feodor Sergejeff.
Toiminta Viipurissa:
Kauppias I. A. Schushin vuonna 1854 perusti Viipuriin siirtomaa- ja tehdastavarain kaupan. Kaupan palvelukseen astui 14-vuotias Feodor (Fjodor Ivanovits) Sergejeff (1840–1924), joka oli kotoisin Venäjän Jarsoslavin kuvernementista. Hän oli syntyjään maaorja, joka tuli Viipuriin etsimään parempaa tulevaisuutta. Tarinan mukaan hän tuli Viipuriin paljain jaloin kävelemällä. Feodor aloitti harjoittelijana, jonka toimialaan kuului myös teen ja kahvin maahantuonti.
Kauppias Schushin myi 1873 siirtomaatavarakauppansa Feodorille, joka oli tuolloin 33-vuotias. Feodor muutti pienen myymälän tukkuliikkeeksi, ja alkoi pakkauttaa teetä omissa nimissään. Näin syntyi Sergejeffin Jaavan tee, josta tuli suosittua. Sergejeff aloitti ilmoittelun suomalaislehdissä vuonna 1887.
Feodorin aikana yritys kasvoi, ja siitä tuli yksi Suomen suurimmista tukkuliikkeistä. ”Kauppa käy kuin ennen vanhaan Sergejeffillä” on edelleenkin karjalaisten keskuudessa tunnettu sanonta.
Liiketoimintojen kasvu mahdollisti niin olutpanimon kuin tupakkatehtaan perustamisen. Feodor Sergejeff perusti 1878 nimeään kantavan tupakkatehtaan, joka rakennettiin Papulaan, Viipurin rautatieaseman pohjoispuolelle. Tupakkatehdas oli pitkään Viipurin suurin työllistäjä. Sillä oli suurimmillaan yli 600 työntekijää, joista valtaosa oli naisia. Tunnetuin merkki oli Tilaus-savuke. Tehdas meni konkurssiin keväällä 1936.
Tupakkatehtaan lähistölle niin ikään Papulan alueelle perustettiin myöhemmin vuonna 1888 panimo. Feodor osti 1893 konkurssihuutokaupasta Bavaria panimon. Näin sai alkunsa F. Sergejeffin Oluttehdas. Vuosisadan vaihteessa tehdas oli Suomen neljänneksi suurin panimo. Yhtiöstä tuli 1913 osakeyhtiö ja se merkittiin kauppa-rekisteriin. Veroluettelossa Sergejeff oli Hackmannin jälkeen kakkosena. Feodorille tarjottiin ostettavaksi osia Munkkiniemestä, mutta hän sijoitti rahansa Venäläisiin osakkeisiin. Vallankumouksen 1917 jälkeen palvelusväki poltti kakluuneissa arvottomiksi muuttuneita osakkeita.
Feodor Sergejeff meni 1867 naimisiin Ljubov Nikolajevna Motaleffin (1848–1932) kanssa. He saivat yhdeksän lasta. Feodor siirsi vuosisadan vaihteessa tukkuliikkeen vanhempien poikiensa Aleksander (1870–1940) ja Paul Sergejeffin (1872–1932) sekä vävynsä Nikolai Bojarinoffin haltuun. Tukkukaupan nimeksi tuli tällöin F. Sergejeffin pojat ja Kumpp. Oy (myöhemmin Oy Sergejeff Ab).
Tukkuliikkeestä kasvoi yksi Suomen suurimmista. Sen toimialaan kuului teen lisäksi mm. tupakan, oluen ja saippuan myynti. Saippuaa valmisti F. Sergejeffin saippuatehdas Oy. Lisäksi oli yritys nimeltä Oy Pannrensning Ab. Omat höyrylaivat seilasivat Lappeenrannan, Imatran ja Viipurin väliä. Sergejeffillä oli oma pankki Hackmannien kanssa, joka sulautui myöhemmin Kansallisosakepankkiin.
Feodor Sergejeffin onnistuneet liiketoimet näkyivät myös Viipurin katukuvassa, kun vuonna 1882 valmistui kaupunginarkkitehti Fredrik August Odenwallin suunnittelema kaksikerroksinen rokokootyylinen talo Torkkelinkatu 14:ään. Se oli Viipurin ensimmäinen rakennus, jossa oli T-ikkunat.
Keväällä 1908 rakennettiin suuri liiketila varastoineen asema-aukion luoteispuolelle osoitteeseen Revonkatu 6. Tukkukaupassa oli myös teen pakkausosasto. Rakennuksen piirsi arkkitehti Paavo Uotila, joka toimi myöhemmin Viipurin kaupunginarkkitehtina. Rakennus oli arkkitehtonisesti korkeatasoinen. Talon sisällä oli hissi ja sisustuksessa oli käytetty arvopuita. Rakennus toimi asuin- ja liikerakennuksena. Rakennuksen jatkeena oli 1930-luvun lopulla SOK:n Viipurin konttorin toimitiloja. Tukkuliikkeen päädyssä oli Shellìn huoltoasema vuodesta 1929, joka oli Suomen toiseksi vanhin.
Sergejeffin liikerakennuksesta (Revonkatu 6) voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipuri-sivustolta osoitteesta: https://www.virtuaaliviipuri.fi/fi/block/45/plot/114.
Laajuus:
Sergejeffien yrityskeskittymä oli 1910-luvun alussa liikevaihdoltaan Suomen kuudenneksi suurin.
Viipuri oli yksi teekaupan keskuksista 1900-luvun alussa. Sergejeffin lisäksi teetä myivät K. Nissisen kauppapuoti Muistainveljesten kadulla, Juho Lallukan kauppahuone, P. Obudoffin teeliike Repolankadulla ja Vasili Perloff ja Poikien teekauppa Katariinankadulla. Talvisodan alkaessa jäljellä oli enää Sergejeff.
Sergejeffin oluttehdas laajensi valikoimaansa virvoitusjuomiin. Tehtaassa pullotettiin koneellisesti 2500 pulloa tunnissa ja 4000 voitiin samaan aikaan pestä uudelleen pullotettavaksi. Tuotantoa valvoi kokenut ”virvoitusmestari”. (Karjala 28.5.1939)
Sergejeffin oluttehdas sijaitsi osoitteessa Kannaksentie 18-24. Panimon tunnettuja tuotteita olivat Voima, Isku ja Pukki -oluet. Oluttehtaan vanhoihin mainoksiin voi tutustua osoitteesta: https://olutposti.fi/olutta-ja-mennytta-sergejeff-oluttehdas-viipuri/.
Sergejeffin oluttehdas valittiin 1938 Helsingin 1940 olympialaisten toimittajaksi. Panimoon investoitiin 2 miljoonaa markkaa.
Sergejeffin talo sijaitsi Linnoituksen kaupunginosassa Korttelissa 16 (Tontti 69). Kolmikerroksisen talon piirsi arkkitehti Jac Ahrenberg ja se valmistui vuonna 1887. Sergejeffin talo oli ensimmäinen asuinkerrostalo, joka muita ympäröiviä rakennuksia korkeampana nousi Vanhankaupungin siluetin yläpuolella.
Arkkitehti Fredrik Thesleff piirsi 1898 Sergejeffin perheelle uusrenesanssipalatsin Pohjoisvallinkadun ja Vesiportinkadun kulmaan. 1898 Sergejeffiin palatsin edessä oli Viipurin Keskusapteekin talo. Feodor Sergejeff asui talossa kuolemaansa vuonna 1924 asti. Tämän jälkeen talossa asui leskensä kuolemaansa asti.
Uusi toimintapaikka:
Helsinki.
Siirto:
Talvisota keskeytti Sergejeffin liiketoiminnan Viipurissa. Oluttehdas joutui lopettamaan toimintansa tuotantolaitosten tuhouduttua Neuvostoliiton pommituksissa. Tehdas sijaisti lähellä rautatieasemaa, jolloin neuvostoliittolaiset päättivät tuhota sen.
Tukkuliikkeen toiminta käynnistettiin uudelleen 1940 Helsingissä Tunturikadulla. Yrityksen toimitusjohtajaksi siirtyi Paul Sergejeffin tytär Marina Kaareskoski.
Vuonna 1980 yritys siirtyi Marina Kaareskosken tyttärelle Christel Kaareskoskelle. Samalla yrityksen nimeksi muutettiin Oy Sergejeff Ab.
Vuodesta 2009 lähtien yrityksen omistajana ja johtajana on ollut Petra Lepistö-Serko yhdessä miehensä Tom Serkon kanssa. Paul Sergejeffin vanhin poika, Paul hänkin, vaihtoi 1930-luvulla sukunimensä Serkoksi. Tom Serkon on hänen lapsenlapsensa.
Yrityksellä on oma teelaatujen valikoima. Kaikki pakataan käsin. Teelaatuja on neljä: mustat teelaadut Jaavan tee, Klassikko-tee, savunmakuinen Lapsang Souchong sekä vihreä luomu China Sencha. Suosituin tuote on Sergejeffin Jaavan tee, jossa yhdistyy kolme eri teelajia. Nimi on rekisteröity ja suvun kehittämä reseptikin on salainen.
Sergejeffin liike on yhä saman perustajasuvun omistuksessa. Tom Serkon kummitäti on Christel Kaareskoski. Liiketoimintaa jatketaan viidennessä polvessa ja kuudeskin polvi on jo tullut mukaan toimintaan.
Sergejeffin Teetalo toimii Helsingin Malminkartanossa. Yritys tekee kauppaa Keskon ja SOK:n liikkeiden kanssa sekä harjoittaa verkkokauppaa.
Toiminnan päättyminen:
Jatkaa toimintaansa.
Lähteet:
Sirkka-Liisa Ranta, 2020, Suomalainen teekirja: kuppi kuumaa 1700-luvulta nykyaikaan. Tammi.
Carl-Gustaf Sergejeff, Sergejeffin suku 1840-1977 (pp-esitys 2024, tekijän hallussa).
Haastattelu 1.10.204 Petra Lepistö-Serko.
Haastattelu 25.10.2024 Carl-Gustaf Sergejeff.
Miika Mäkäläinen, Feodor Sergejeffin perintö Viipurille (VSKS).
https://sergejeff.fi/suomen-vanhin-teetalo/
Viipurin panimot ja kapakat, https://virtuaaliviipuri.fi/en/story/6.
F. Sergejeffin Oluttehdas Osakeyhtiö, https://www.porssitieto.fi/osake/lisaa/sergejeff.shtml.
Feodor Sergejeff, https://biografiasampo.fi/henkilo/p10170.
Petri Neuvonen, 2008, Viipuri: rakennusperinnön seitsemän vuosisataa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Kaupan ja teollisuuden Viipuri: Pamaus 110 vuotta: juhlajulkaisu, Lankinen, Juha; Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain seura Pamaus, Karjalan kirjapaino 2000.
Aikamatka Viipuriin: tuokiokuvia Viipurista ennen ja nyt. 2010. Kantanen, Pekka & Mäntyniemi, Mikko. Elinkeinoyhtymä Kantanen & Mäntyniemi.
Viipuri: kivestä rakennettu kaupunki. 1996. Gardberg, C. J. & Welin, Per-Olof & Savolainen, Irma & Welin, P. O. Otava.
FT Tuomas Möttönen
Julkaistu 1.9.2023.