Linja-autoliikenne M. Ruponen Oy

Perustettu:
1925.

Perustaja:
Matti Ruponen.

Toiminta Viipurissa:
Matti Ruponen syntyi 11.8.1901 Karjalan Kannaksella Vuoksenrannan pitäjässä Kuivaniemen kylässä Helisevän järven rannalla. Kuivaniemen kylä kuului Antrean laajaan pitäjään. Lapsuuden ja nuoruuden hän vietti maaviljelijäperheessään tehden töitä kotitilallaan. Isä oli talollinen Tuomas Ruponen. Matti toimi vähän aikaa myös hevosmiehenä. Liikennöitsijän uransa hän aloitti 24-vuotiaana Antreassa v. 1925. Liikeideansa hän sai edellisenä vähälumisena talvena. Autoista kiinnostunut Ruponen näki niissä tulevaisuuden tilaisuuden. Liikennealalle häntä kannusti setä. Hän antoi ilmeisesti pienen peruspääoman ensimmäistä
autoa varten. Liikkuminen oli yrittäjähenkisille karjalaisille luonteenomaista, joten ei ollut yllättävää, että Karjalassa perustettiin paljon yrityksiä hoitamaan maakunnan yhteyksiä läänin pääkaupunkiin sekä teollisuus- ja kauppakeskuksiin.

Ruponen hankki ensin Ford-merkkisen henkilöauton. Pian hän osti myös kuorma-auton. Hän ryhtyi harjoittamaan kotipaikkakunnallaan ammattimaista liikennettä. Suuret tavoitteet johtivat siihen, että Ruponen siirtyi Viipuriin 1925. Siellä hän kuljetti taksia useita vuosia. Kokemuksen kartuttua Ruponen hankki 1928 ensimmäisen Reo-merkkisen 14-paikkaisen linja-auton, jolla hän alkoi liikennöidä linjalla Viipuri–Pölläkkälä–Räisälä–Käkisalmi. Kun Käkisalmeen ryhdyttiin v. 1929 rakentamaan Waldhofin selluloosatehdasta, hankki Ruponen kolmannen linja-auton, 24-paikkaisen Reon. 1930-luvun alussa hän aloitti oman korjaamon osoitteessa Karjalankatu 5.

Liikennöitsijä Ruposen linjavuorot laajentuivat voimakkaasti 1930-luvulla. Linjat ulottuivat jo 1930-luvun puolivälissä Viipurista Savonlinnaan, Joensuuhun ja Kaakkois-Kannaksen rajavyöhykkeelle saakka. Liiketoiminta laajeni yritysostoilla, kun Ruponen osti 1937 seitsemän linja-autoyritystä kalustoineen. Yhtiöllä oli tuolloin myös 16 autoauraa ja 32 kilometriä lumiaitaa. Talvella Ruponen huolehdittavana oli yli 700 tiekilometrin auraukset.

Ruponen päätti yhtiöittää koko liiketoimintansa 1938. Yhtiön nimeksi tuli Linja-autoliike M. Ruponen Oy. Yritys oli perheyhtiö, jonka osakekanta oli 500 000 markkaa. Kaikki osakkeet olivat Ruposella ja hänen lähisukulaisillaan. Toimitusjohtajana toimi Ruponen itse ja muina osakkaina sekä johtokunnan jäseninä olivat hänen puolisonsa konttorinhoitaja Tyyni Ruponen
sekä hänen lankonsa maanviljelijä Pekka Kuisma. Yhtiön hoidossa oli kaikki 26 linjaa liikennekalusteineen. Liikenteessä oli kaikkiaan 40 vaunua. Ennen sotia Ruposen toiminta oli Karjalassa laajimmillaan ja se kuului maan suurimpien linja-autoliikkeiden joukkoon. Karjalassa vain Viipurin Linja-auto Oy:llä oli enemmän autoja, 50.

Linja-autoliike M. Ruponen Oy:n konttori sijaitsi Viipurin Suomalaisen Säästöpankin talossa, Erkonkatu 2:n puolella.

Erkonkadun rakennuksesta voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipuri-sivustolta osoitteesta:
https://virtuaaliviipuri.fi/fi/block/46/plot/103.

Linja-autoliike M. Ruponen Oy:n autokorjaamo sijaitsi osoitteessa Karjalankatu 5, Pietisen puusepäntehtaassa. Rakennuksessa toimivat myös Viipurin Autokorjaamo Oy ja Karjalan Takomo Oy. Teollisuusrakennuksen piirsivät arkkitehdit Emil Gustafsson ja Allan Schulman oman rakennustoimistonsa nimissä vuonna 1899 Aleksanterinkadun ja Keisarinkadun kulmaan
(vuodesta 1929 Karjalankadun ja Luostarinkadun). Rakennus tunnettiin ns. Pietisen puusepäntehtaana.

Karjalankadun rakennuksesta voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipuri-sivustolta osoitteesta:
https://virtuaaliviipuri.fi/fi/block/30/plot/154.

Ruponen teki paljon työtä asiakkaiden houkuttelemiseksi autoihinsa. Linja-autojen sisustusta parannettiin ja asiakaspalvelua kehitettiin. Ruponen sai aikaan myöhemmin koko maassa käyttöönotetun lippujärjestelmän. Rahtipalvelussa hän ryhtyi ensimmäisenä käyttämään tunnusta “ovelta ovelle”. Ruponen oli myös Pampan tilan omistaja Vuoksenrannan pitäjän Korpisalon kylässä vuosina 1936–1940. Hän osallistui järjestötoimintaan ja oli perustamassa Karjalan Autoilijat Ry:tä (aikaisemmin Viipurin Taksiautoilijat -järjestö) ja Linja-autoliiton Viipurin osastoa.

Uusi toimipaikka:
Savonlinna.

Siirto:
Talvisota lopetti Ruposen liiketoiminnat Viipurissa. Linja-autoliike M. Ruponen siirtyi talvisodan päätyttyä Savonlinnaan ja korvasi menetettyjä toimialueita laajentamalla liikennettä Kuopioon, Joensuuhun ja Nurmekseen. Jatkosodan aikana yhtiö palasi Viipuriin, jossa se liikennöi seitsemällä linjalla. Kaikki autot mobilisoitiin evakuoimistehtäviin kesäkuussa 1944. Sodan jälkeen M. Ruponen Oy:n kotipaikka siirtyi takaisin Savonlinnaan. Ruponen osti vielä kymmenkunta linja-autoliikettä ja pikaliikenne ulotettiin Helsinkiin ja Kotkaan. Lisäksi tilausajoja suoritettiin asiakkaiden tarpeiden mukaan. Ruponen perusti eri kaupunkeihin autojen huoltoasemia, muun muassa Joensuuhun ja Parikkalaan.

Ruponen osti sotien jälkeen Oy Auto-Bruun Ab:n, sittemmin Auto-Ruponen Oy. Se myi autoja, niiden varaosia ja huoltopalveluita usealla paikkakunnalla Itä-Suomessa. Liike omisti 1960-luvun alussa 68 linja-autoa, joiden päivittäinen ajomäärä oli lähes 15 000 kilonmetriä.

Yhtiön nimi muuttui v. 1967 Linja-Ruponen Oy:ksi. Sen liiketoiminta oli suurimmillaan 1970-luvun alussa. Tällöin yhtiön omistuksessa oli 110 linja-autoa ja sillä oli yli 400 työntekijää. Yhtiön toimitalo sijaitsi Savonlinnassa Heikinpohjantien varrella.

Matti Ruponen toimi Linja-Ruponen Oy:n toimitusjohtajana vuoteen 1977. Ruposen eläkkeelle lähdön yhteydessä hänen perheensä vähensi omistustaan yhtiössä. Yhtiön vähemmistöosakkaaksi ja 1981 koko osakekannan omistajaksi tuli Raimo O. Honkasen johtama Savonlinja Oy ja seuraavana vuonna sen tytäryhtiö Linja-Karjala Oy. Ennen tätä Ruposten perheyhtiössä oli jo suoritettu muita omaisuusjärjestelyjä. Auto-Ruponen Oy ei kuulunut 1970-luvun alusta lähtien konserniin. Ruposten tytär Liisa Ruponen oli hankkinut miehensä Veikko Salon kanssa autoliikkeen koko osakekannan.

Ruposta on luonnehdittu määrätietoiseksi ja vastuuntuntoiseksi yritysjohtajaksi. Hän sai talousneuvoksen arvonimen v. 1953 ja liikenneneuvoksen arvonimen v. 1962 Karjalan Liiton ja Linja-autoliitto Ry:n hakemuksesta.

Ruposesta tuli vanhoilla päivillään päätoiminen maanviljelijä. Tannillan kartanon mailla riitti runsaasti tekemistä. Lisäksi hän toimi aktiivisesti Savonlinnan moottorikerhossa. Ruposen ideasta alkoi Savonlinnan Vauhtiajot -tapahtuma. Hän tuki lahjoituksen karjalaista kulttuuria ja kuului Savonlinnan Karjala-seuran johtokuntaan tukien voimakkaasti paikallista
karjalaistoimintaa. Aviopuolisonsa Tyynen kanssa hän oli 1950-luvun lopulla tukemassa mittavalla summalla pitkään tekeillä ollutta karjalaisten merkkihenkilöiden elämäkertateoksen toteuttamista, jonka seurauksena julkaistiin 40 pienoiselämäkertaa sisältävä kirja Karjalainen elämäkerrasto (WSOY, 1960).

Liikenneneuvos Matti Ruponen kuoli 25.10.1997 Savonlinnassa. Kuollessaan hän oli 96-vuotias.

Toiminnan päättyminen:
1981.

Lähteet:
Tuomas Möttönen, ”Antrealainen liikennöitsijä siirsi linja-autoliikkeensä Viipurista
Savonlinnaan”, Karjala-lehti 27.1.2022

Kaupan ja teollisuuden Viipuri: Pamaus 110 vuotta: juhlajulkaisu, Lankinen, Juha; Teollisuuden-
ja liikkeenharjoittajain seura Pamaus, Karjalan kirjapaino 2000.

Pentti S. Kärmeniemi, Ruposen ruskeitten autojen kolmikymmenvuotinen taival. 1958.

Matti Viitaniemi, Aarne Mäkelä, Suomen linja-autoliikenteen historia. 1978.

FT Tuomas Möttönen

Julkaistu 15.11.2024.