Kelloliike Elfström (Kelloliike Velj. R.& G. Elfström)
Perustettu:
1904.
Perustaja:
Rudolf (1877–1950) ja Georg (1881–1964) Elfström.
Toiminta Viipurissa:
Tukholmalainen Petter Elfström avasi kelloliikkeen Loviisassa 1700-luvun lopulla. Siitä alkoi Elfströmin suvun kellonsepän ammatin harjoittaminen.
Petter Elfström syntyi Westmanlandissa Ruotsissa vuonna 1728. Kellosepän opissa hän oli vuosina 1747–1752 saaden kisällin todistuksen 1752 Tukholmassa, jossa hän työskenteli mm. ranskalaisen kellosepän Augustin Bourdillonin työpajassa. Elfström muutti 1763 Loviisaan, jonne hän kauppakollegion luvalla perusti työpajan “kappaletyötä” varten. Hän otti palvelukseensa kisällin ja kaksi oppipoikaa. Verstaassa valmistettiin yksitoista taskukelloa ja 71 seinäkelloa vuosina 1764–1785.
Petter Elfström muutti Viipuriin 1787, jossa hän ehti harjoittaa liiketoimintaa yli 10 vuotta ennen kuolemaansa. Hänen kuolinvuodekseen on merkitty 1799.
Poikansa Carl Christoffer (s. 28.8.1794) oli oppipoikana serkkunsa kelloseppämestari Christopher Winbergin luona Pietarissa, sai mestarikirjansa ja samalla porvarioikeudet 1820 Viipurissa. Hänen kuoltuaan 1852 leski Maria Elisabeth (o.s. Baltrusch) jatkoi liikettä siihen asti, kunnes tytär Elisabeth Viktorine Marie solmi avioliiton 1861 kelloseppä Karl Robert Laxin kanssa. Lax siirtyi tällöin liikkeen johtoon, mutta joutui vuoden 1871 lopulla luopumaan sairauden takia työstään. Maria Elfström oli myynyt liikkeen jo aikaisemmin (v. 1873 tai 1874) miehensä veljen pojalle, kelloseppä Peter Ferdinand Elfströmille.
Petter (Petrus) Elfströmin poika, Peter Ferdinand Ferdinand, oli syntynyt 1839 Helsingissä, ollut oppipoikana kelloseppämestari Danielssonin luona Pietarissa, tullut kisälliksi v. 1858 ja mestariksi v. 1864. Vuoden 1872 alussa hän siirtyi hoitamaan Elfströmin liikettä Viipuriin ja pari vuotta myöhemmin lunasti sen itselleen. Hän kuoli 24.1.1907.
Peter Ferdinand Elfström kasvatti poikansa Conradin, Rudolfin ja Georgin suvun perinteiden mukaan kellosepiksi. Isän keskittyessä taskukelloihin pojat korjasivat schwartzwaldin kelloja, seinäkelloja tai herätyskelloja.
Veljeksistä Rudolf (1877–1950) ja Georg (1881–1964) Elfström avasivat kelloliikkeen Viipurissa vuonna 1904. He harjoittivat suvun liikettä nimellä Kelloliike Velj. R.& G. Elfström. Conrad oli lähtenyt jo sitä ennen omille teilleen.
Elfströmin toimintaan sisältyi vähittäisliike ja kellonkorjaustyöt sekä tukkukauppa ja maahantuonti. Suvun perinteiden mukaisesti Elfströmin veljekset olivat myös Viipurin kaupungin kelloseppiä. Kaupunki teki 1925 sopimuksen Elfströmin kanssa Vanhan kaupungin tornikellon perusteellisesta korjaamisesta. Sitä vaativat Vanhankaupungin ja läntisten kaupunginosien asukkaat, jotka päivittäin käyttivät Linnansiltaa. Veljekset Elfström hoiti myös mm. raastuvanoikeuden, rahatoimikamarin, kauppahallin, postin ja aseman kellot.
Elfströmien liikehuoneisto sijaitsi Viipurissa Karjalankatu 10:ssä, joka oli myös Oy Karjalan liike- ja asuintalo. Rakennuksen suunnitteli v. 1914 arkkitehti Uno Werner Ullberg. Samassa rakennuksessa toimi mm. Valokuvaustarpeisto Adam (Omistaja I. P. Mouritzen), Viipurin Uusi Lakkitehdas H. Eckert ja Suomalainen Kirjakauppa.
Rakennuksesta saa lisätietoa osoitteesta: https://www.virtuaaliviipuri.fi/fi/block/44/plot/18.
Elfströmien kelloseppäperinne kesti Viipurissa 150 vuotta. Veljekset ehtivät pitää omaan liikettä 36 vuotta ja rakentaa oman liikehuoneiston kaupungin keskustaan.
Liike osti tasku-, seinä-, herätys- ja erikoiskelloja sekä työkaluja, kiikareita, silmälaseja, ilmapuntareita ja myöhemmin rannekelloja. Liike hankki WC-kelloja, 1920-luvulta lähtien Eterna-kelloja ja 1930-luvulla Movado- ja Cyma-kelloja.
Liikkeen maahan tuottamista kelloista osa myytiin tukussa Karjalan kellosepille, jotka kävivät Viipurissa tekemässä ostot. Liikkeessä valmistettiin myös kelloja, lähinnä ns. tehdaskelloja, joita tuotiin maahan puolivalmisteina ja sitten jalostettiin ja varustettiin kaapeilla.
Uusi toimipaikka:
Helsinki.
Siirto:
Elfströmin liikehuoneisto Karjalankatu 10:ssä tuhoutui helmikuun pommituksessa 1940. Kaikki minkä veljekset olivat rakentaneet 36 vuoden aikana tuhoutui.
Talvisodan jälkeen Elfströmin kellosepänliike aloitti uuden toimintansa 16.9.1940 Helsingissä Eteläisen Esplanadikadun 22:ssa oltuaan sitä ennen kolmen kuukauden ajan väliaikaisesti majoittuneena erääseen huoneistoon Museokadulla.
Kun Viipuri jatkosodan alkaessa oli vallattu takaisin, kutsuttiin Georg Elfström kaupunkiin käynnistämään tornikello. Hän matkusti kesäkuussa 1943 Viipuriin valvoakseen kellolaitteen asentamista. Se oli Elfströmin kelloseppäsuvun viimeinen palvelus vanhassa kotikaupungissaan.
Georg Christian Fredrik Elfström erosi sairauden takia Elfströmin Kellosepänliikkeestä vuonna 1957. Liikkeen hoitaminen siirtyi Erik (s. 1911) ja Carl Elfströmille (1906–1982). Molemmat olivat olleet kellosepänopissa Rudolf ja Georg Elfströmillä.
Elfströmien kelloseppäsuvun kuudenteen polveen kuuluvat Conrad Elfströmin poika kelloseppä Bertil Elfström ja Hugo Rudolf Elfströmin pojat Karl Rudolf ja Erik Elfström.
Veljekset Elfströmin liike oli perheyritys, jossa veljeksien lisäksi työskenteli Carl Elfströmin poika Kurt Elfström, joka oli saanut kellosepän oppinsa Kelloseppäkoulussa. Lisäksi liikkeessä työskenteli Erik Elfströmin vaimo, ekonomi Taimi Elfström, joka hoiti liikkeen paperityöt.
Veljekset Elfströmin toiminta päättyi 1972.
Toiminnan päättyminen:
1972.
Lähteet (päälähde ensimmäisenä):
Elfströmin kelloseppäsuku. Suomen Kellomuseo. Saatavissa: https://www.kellomuseo.fi/holvi/tuote/elfstromin-kelloseppasuku/.
Elfström, Erik (1978). Elfströmin kelloseppäsuku ja kelloliike v. 1771–1943 Viipurissa. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 3. Viipurin Suomalainen kirjallisuusseura.
Helsingin Sanomat 29.12.1979.
FT Tuomas Möttönen
Julkaistu 21.2.2024.