Kangas- ja lyhyttavaraliike Juho Linnamo (Linnamo Oy)

Perustettu:
1898

Perustaja:
Juho Linnamo (John Lindgren).

Toiminta Viipurissa:
Juho Linnamo (vuoteen 1928 saakka John Lindgren) oli lähtöisin Kivennavalta Linnamäeltä, jossa hänen isänsä toimi tullivartijana. Juho oli lapsuudestaan saakka yrittäjähenkinen; koululaisena hän oli kesäisin postipoikana. Kivennavalla oli asiakkaina venäläisiä huvila-asukkaita. Kilpailuvietti tuli esille siten, että koska hän jakoi postin nopeammin kuin postinkantaja, hän sai “juoksupalkkaa”.

Käytyään kansakoulun Linnamo pääsi liikeapulaiseksi kauppias Paavolaisen liikkeeseen Raivolaan. Siirryttyään Pietariin hän palveli sikäläisessä suurliikkeessä yhdeksän vuotta. Viipuriin hän tuli 1896. Lindgren perusti Viipurissa liikekumppaninsa Antti Auvisen kanssa rihkamatavarain ja leikkikalujen vähittäiskaupan – toiminimen Auvinen & Lindgren. Kyseessä oli maan ensimmäinen rihkamatavarain tukkukauppa.

Juho Linnamo perusti oman yrityksen vuonna 1899. Tammikuussa 1900 Wiipurin Sanomissa oli ilmoitus, jossa John Lindgren ilmoitti avanneensa Aleksanterinkatu 29:ssä tukku- ja vähittäiskaupan “Moskovan, Warsovan ja Ulkomaan rihkama ja korutavaroilla”. Rihkama tarkoitti tuossa vaiheessa, toisin kuin nykyään, pääasiassa lyhyttavaraa. Linnamon liike oli maan ensimmäisen lyhyttavaroiden tukkukauppa. Liike sijaitsi Aleksanterinkadun varrella. Linnamo menestyi yrittäjänä ja liike laajeni. Hän alkoi myymään myös paitoja ja solmioita.

Liikkeen yhteyteen perustettiin kravattitehdas ja 1902 esiliina-, alusvaatteiden- ja koruompelutehdas. Rihkamakaupasta valikoima laajeni vasta 1919 kankaisiin ja lankoihin sekä miesten asusteisiin. Linnamo osti uuden tontin ja talon Aleksanterinkadun ja Pohjolankatujen kulmasta. Linnamon liikkeen laajetessa arkkitehti Keinänen rakennutti hänelle kaksikerroksisen liiketalon, joka myöhemmin nousi nelikerroksiseksi

Linnamo osti Äetsän tehtaat Oy:n kutomatehtaan koko koneiston keväällä 1922. Tehdas oli ollut varsin huomattava alallaan. Linnamo pani trikootehtaan uudelleen käyntiin. Se valmisti mm. sukkia, trikooalusvaatteita, villapaitoja, kaulahuiveja ja lakkeja.

Linnamon ensimmäinen vuonna 1900 perustettu tehdas valmisti etupäässä alusvaatteita.

Linnamon tehtaat nousivat 1920-luvulla Viipurin suurimpien teollisuuslaitosten joukkoon. Vuonna 1925 alusvaatetehdas työllisti noin 100 työntekijää, ja se oli kaupungin seitsemänneksi suurin teollisuuslaitos. Trikootehdas (kutoma) työllisti noin 80 työntekijää, ja se oli 12. suurin laitos.

Katsottuaan kerran ikkunastaan Viipurin linnaa Juho Lindgren päätti ottaa suomenkieliseksi nimekseen Linnamo. Se tapahtui virallisesti vuonna 1930, kun muutenkin nimiä taas suomennettiin.

Linnamo toimi Viipurissa osoitteessa Karjalankatu 23. Karjalankadulla sijainneessa nelikerroksisessa rakennuksessa toimi Juho Linnamon paitatehdas, konttoritilat ja myymälä. Samassa rakennuksessa oli 1930-luvun lopulla mm.  Suomen Sähkötarvike Oy:n myymälä, Karjalan Kukka Oy ja Leninki-Aitta (Omistaja Milja Outinen).

Karjalankadun rakennuksesta voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipuri-sivustolta osoitteesta: saa lisätietoa osoitteesta: https://virtuaaliviipuri.fi/fi/block/52/plot/4.

Linnamon kaupassa oli myynnissä mm. laama-paitoja ja lankarullia. Pääliikkeessä tuotteet olivat korkealaatuisia ja kalliita.

Linnamo perusti ostamalleen Maununkadun tontille myös toisen liikkeen nimeltä Rihkama Oy. Siellä myytiin edullisia tuotteita. Sitä hoiti Linnamon käly, Aleksandra (Sasha) Akinsin.

Juho Linnamo vaikutti Viipurissa liike-elämän, kulttuurin ja taiteen hyväksi. Hän oli mm. kannattajajäsenenä Karjalan laulussa ja Laulu-Veikoissa.  Linnamo oli perustamassa Torkkelin Kiltaa vuonna 1933. Linnamo sai kauppaneuvoksen arvon 1926. Hän oli Italian konsulina Viipurissa vuodesta 1925 alkaen.

Uusi toimipaikka:
Tampere.

Siirto:
Talvisota lopetti Linnamon noin 40 vuotta kestäneen liiketoiminnan Viipurissa. Linnamo päätti asettua Tampereelle, mutta ei saanut liiketilaa Hämeenkadun puolelta vaan joutui tyytymään sen kulmaan ja poikkikatuun Puuvillatehtaankatu 19, minne juuri vuonna 1940 oli valmistumassa uusi rakennus (Luther-talo).

Rihkama Oy jatkoi toimintaansa Forssassa.

Linnamon hyvälaatuinen varasto Viipurista saatiin myyntiin. Linnamo myi laadukasta tavaraa.

Kauppaneuvos Juho Linnamo kuoli tammikuussa 1944 vähän yli 70-vuotiaana. Linnamo haudattiin asemasodan viimeisinä kuukausina vielä kotikaupunkiinsa Viipuriin, ensimmäisen vaimonsa Antonina Akinshinin viereen Ristimäen ortodoksiselle hautausmaalle.

Linnamo Osakeyhtiön johdossa jatkoi jo 1930-luvun alussa isänsä tavoin Italian konsulina toiminut Yrjö Linnamo. Heikki Linnamo jatkoi liikettä äitipuolensa Hilja Linnamon kanssa ainakin joitakin vuosia vielä Tampereella, hoitaen tilejä konttorin puolella. Heikki oli käynyt Liikemiesten kauppaopiston, kuten vanhempi velipuolensa Yrjökin.

Toiminnan päättyminen:
1950-luvulla.

Lähteet:
Tuomas Möttönen (2019). Karjalaisia palkittuja yritysten perustajia: Suomen itsenäisyyden aikana arvonimen saaneet luovutetun Karjalan yrityksen perustajat, teoksessa Liikemiehiä ja hyväntekijöitä: luovutetun Karjalan talousvaikuttajat (toimittanut Tuomas Möttönen). Otava.

Yrjö Linnamo: Piirteitä kauppaneuvos Juho Linnamon elämästä liikemiehenä. Teoksessa: Tietoja Teollisuuden- ja Liikkeenharjoittajain seura Pamaus ry:n toiminnasta ja vaiheista vv. 1891—1955. Koonnut Jori Ilanko.

Biografiasampo, Juho Linnamo.

Paavolaisten sukuseura ry:n jäsenlehti numero 38, joulukuu 2012, saatavissa: https://bin.yhdistysavain.fi/1598210/uzFNfyIzA1t9MZB7jbcn0UrWSx/Paavolaiset_nro_38%20pienn.pdf.

FT Tuomas Möttönen

Julkaistu 20.5.2024.