Itä-Suomen Kumikorjaamo (Isko Oy)

Perustettu:
1930.

Perustaja:
Diplomi-insinööri Matti Häyrynen.

Toiminta Viipurissa:
Diplomi-insinööri Matti Häyrynen perusti Viipuriin useita yrityksiä. Hän oli toiminut kemisti-insinöörinä Outokumpu Oy:ssä. Häyrynen oli kiinnostunut kumin vulkaloinnista ja perusti 4.3.1930 Itä-Suomen Kumikorjaamo -nimisen yrityksen. Entisen alaisensa sähköasentaja Otto Räsäsen hän palkkasi työntekijäksi ja liikkeenhoitajaksi. Hän oli kysynyt Otolta: ”Tulisit sie Viipuriin renkaita korjaamaan.” Isko toimi Viipurissa Repolankadun ja Suonionkadun kulmassa liikehuoneistossa.

Otto Räsänen työskenteli yrityksessä sen perustamisesta lähtien liikkeenhoitajana. Yhtiökumppani Timo Surakka lähti myös Outokummusta. Yhdessä he ostivat 1936 yhtiön Häyryseltä.

Itä-Suomen Kumikorjaamo menestyi autoistumisen lisääntyessä. Renkaita tarvitsivat myös hevosmiehet ja polkupyöräilijät.

Kumikorjaamo sijaitsi Repolankadun ja Suonionkadun kulmassa. Tontin asuinrakennuksen suunnitteli arkkitehti J. Blomkvist. Suonionkadun puolella on vanha puinen talo, jonka piharakennuksissa oli Itä-Suomen kumikorjaamo.

Repolankadun rakennuksesta voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipuri-sivustolta osoitteesta:
https://www.virtuaaliviipuri.fi/fi/block/54/plot/78

Uusi toimintapaikka:
Lappeenranta.

Siirto:
Talvisota oli yritykselle kova isku. Yhtiö pääsi kuitenkin monopolisasemaan puolustusvoimissa. Yrityksestä tuli Kenttävarikko 2:n rengaskorjaamo.

Sotien jälkeen Lappeenrantaan siirtyneen yrityksen piti hankkia ensin uudet työvälineet ja pinnoituslaitteet. Aluksi yrityksen toiminta käsitti renkaiden korjausta ja pinnoitusta. Se myi lisäksi jonkin verran renkaita.

Simo Surakka perusti jatkosodan jälkeen oman kumialan yrityksen Mikkeliin, missä Itä-Suomen Kumikorjaamo oli toiminut talvi- ja jatkosotien väliaikana. Itä-Suomen Kumikorjaamosta tuli Räsästen perheyritys.

Yritys asettui Lappeenrannan Pallon kaupunginosaan, Yrjö Tashinin omistamaan autotallirakennukseen. Sieltä se siirtyi Teollisuuskadulle 1950 betonivalimon entisiin tiloihin. Iskon uusi päärakennus valmistui vuonna 1956. Toimitiloja laajennettiin monta kertaa. Ensimmäinen sivuliike avattiin Imatralle v. 1959. Kauppiastoiminnassa oli enimmillään 23 itsenäistä yrittäjää.

Otto Räsänen kuoli 1965, ja Lauri Räsänen nimitettiin seuraavaksi toimitusjohtajaksi. Yrityksen toiminta oli jaettu muutama vuosi aiemmin päätoimintojen perusteella kahteen yritykseen, Itä-Suomen Rengas Ky:öön ja Itä-Suomen Kumikorjaamo Oy:öön. Niistä jälkimmäinen vakiintui sittemmin päätoiminimeksi. Yrityksistä käytettiin vuoteen 1984 saakka nimeä ISK-yhtiöt. Sen jälkeen yritysnimeksi tuli Isko Oy.

Yrityksestä kasvoi Räsäsen johdolla yksi Suomen merkittävimmistä rengasalan toimijoista. Se harjoitti monipuolista pinnoitus- ja rengasmyyntitoimintaa useilla paikkakunnilla Etelä-Suomessa.

Isko oli monipuolinen kumialan teollisuusyritys, jonka palveluksessa oli 1980-luvun lopulla yli 200 ihmistä ja liikevaihtoa oli noin 200 miljoonaa markkaa. Yritys harjoitti monipuolista pinnoitus- ja rengasmyyntitoimintaa useilla paikkakunnilla Etelä-Suomessa. Sen pääteollisuuslaitos Lappeenrannassa oli erikoistunut pinnoitustoimintaan, erityisesti suurien maansiirtokoneiden ja vastaavien renkaiden pinnoitukseen sekä teknisten kumituotteiden valmistukseen. Isko Oy oli tuolloin Skandinavian suurin raskaiden renkaiden pinnoittaja.

Isko Oy:ssä aloitettiin 1980-luvun lopulla palveluverkoston kasvattaminen, jonka myötä siitä kasvoi nopeasti valtakunnallinen rengasalan toimija ja markkinajohtaja. Samaan aikaan alkoi vientitoiminta Norjaan ja Neuvostoliittoon. Osin yrityskauppojen avulla tapahtuneen palveluverkoston kehittämisen rinnalla rakennettiin franchising-pohjalta toiminutta yhteistyöverkostoa. Isko Oy listautui pörssiin 1988.

Lauri Räsänen luovutti 1991 toimitusjohtajuuden pojalleen Tuomo Räsäselle, joka jatkoi kehittämistyötä. Lauri Räsänen jatkoi yrityksen hallituksen puheenjohtajana. Räsästen suvun pitkäaikainen omistussuhde yritykseensä loppui, kun Isko Oyj myytiin 1999 Nokian Renkaat Oyj:n omistukseen. Yrityksen liikevaihto oli tuolloin 400 miljoonaa markkaa, sillä oli 40 toimipaikkaa sekä 350 työntekijää.

Toiminnan päättyminen:
1999 (myytiin Nokian renkaille).

Lähteet:
Jouko Lahti, Viipurin verstaalta rengasalan markkinajohtajaksi: Isko 1930–2000. 2000.