Hackman Oyj
Perustettu:
1790.
Perustaja:
Johan Friedrich Hackman.
Toiminta Viipurissa:
Bremenistä saksasta lähtöisin ollut Johan Friedrich Hackman (1755–1807) saapui 1777 Viipuriin. Hän sai 1790 oikeudet perustaa oman kauppahuoneen. Hackman sai oikeuden harjoittaa kotimaankauppaa ja käydä kauppaa markkinoilla.
Johan Friedrich Hackman nousi Viipurin suurimmaksi kauppiaaksi 1800-luvun alussa. Hän suuntasi Itä-Suomen metsärikkaalla alueelle. Hackman oli kaupungin suurin sahatavaran viejä yhdessä yhtiökumppaninsa Johan Ignatiuksen kanssa.
Johan Friedrich Hackman asui Johannes Lauben omistamassa kivitalossa, joka sijaitsi vastapäätä Pyöreää Tornia, Mustainveljestenkadun ja Karjaportinkadun kulmassa. Talosta tuli kauppahuoneen toiminnan keskuspaikka. 1800-luvun lopulla Hackman omisti lyhyitä tai pitempiä aikoja parikymmentä tonttia puu- ja kivitaloineen Viipurissa.
Johan Friedrich Hackman kuoli 1807. Ignatius & Hackmanin toiseksi omistajaksi tuli puoliso Marie Hackman (1776–1865). Yhteistoiminta Johan Ignatiuksen kanssa päättyi vuonna 1812. Liikettä jatkettiin nimellä J.F. Hackmanin leski (J.F. Hackmans Witwe).
Vuoden 1816 alussa toimintansa aloitti toiminimi Hackman & Co. Hackmanista tuli Suomen merkittävin puualan toimija. Se laajensi toimintaansa Savon puolelle ja hankki mm. Jalaskosken sahan Kerimäeltä ja Puhoksen sahan kiteeltä. Sorsakosken sahan se hankki kokonaan vuonna 1833.
Marie Hackman johti Hackman & Co:ta vuoteen 1829 saakka, jolloin hän luovutti johdon pojalleen Johan Fredrik (J. F.) Hackmanille (1801–1879). Yritys toimi laivanvarustajana. Kauppahuoneella oli liikenteessä 1850-luvulla kaikkiaan seitsemän alusta.
J. F. Hackmanin johtokautena perheyritys pysyi monialaisena kauppahuoneena. Se harjoitti tuonti- ja vientikauppaa sekä toimi tukku- ja vähittäiskauppana. Kauppaliike harjoitti kahvin, suolan ja sillin tuontikauppaa. Se osti raakasokeria Helsingin Töölön sokeritehtaalle. Yrityksen toimialaan kuuluivat merenkulku ja laivanvarustus sekä teollinen toiminta monella eri alalla. Hackmanin kauppahuone oli Viipurin suurimpia yhdessä Paul Wahl & Co:n ja Rosenius & Ssemanin ja muutaman muun kanssa.
J. F. Hackmanin jälkeen johtajaksi nousi vuonna 1879 poikansa Wilhelm Hackman (1842–1925). Hackman & Co oli koko hänen pitkän johtajakauden ajan “täyden palvelun” kauppahuone. Se oli vientiyritys, joka harjoitti edelleen myös tuontia. Tuonti edellytti tukkukaupan harjoittamista. Teollisuustuotannosta tuli tärkeä osa liiketoimintaa. Tuotanto laajeni sahateollisuudesta myös uusille aloille. Pankkitoiminnassa Hackman oli mukana Suomen Yhdyspankin perustajana vuonna 1862 ja Viipurin konttorin hoitajana. Hackman oli osakkaana Suomen ensimmäisessä höyrylaivayrityksessä, jolloin Ilmarin aloitti liikennöinnin Saimaassa.
Aterimia Hackman alkoi valmistaa Viipurin naapurialueella vuonna 1876. Tuolloin Hackman perusti aterin- ja hienotaetehtaan Nurmeen Viipurin lähelle. Vuonna 1891 aloitti samanlaisia tuotteita valmistava tehdas Sorsakoskella Leppävirralla. Hackman alkoi valmistaa 1902 edullisia, yhdestä kappaleesta taottavien aterimia.
Ruostumaton teräs tuli markkinoille 1920-luvulla. Hackman alkoi valmistaa 1924 aterimia ruostumattomasta teräksestä ja 1920-luvun lopussa valmistusohjelmaan tulivat aterinsarjat.
Vuodesta 1910 Hackmanin sahateollisuus keskittyi Joutsenon Honkalahden sahalle. Puuraaka-aine saatiin jatkossakin vesisahojen yhteydestä tai lähistöltä hankituista metsistä. Hackman oli aktiivinen toimija sahateollisuudessa ja hankki omistukseensa useita sahoja (mm. Pölläkkälän ja Honkalahden sahat).
Vuonna 1925 muodostettiin Kommandiittiyhtiö Hackman & Co. Yhtiö ryhtyi myös kaivosteollisuuteen ja oli valtion kanssa yhteistoiminnassa mukana Outokummun kaivos hankkeessa. Hackman luopui hankkeesta 1924.
Maailmansotien välisen ajan suurin uudistus oli panostaminen paperiteollisuuteen. Sitä oli kokeiltu Nurmissa jo 1870-luvulla, mutta uutta yritystä ryhdyttiin valmistelemaan vasta 1920-luvulla. Johanneksen sulfiittiselluloosatehdas aloitti toimintansa 1927, ja sitä laajennettiin 1936 pienellä paperitehtaalla. Jo vuotta aikaisemmin oli Hackman & Co:n pääkonttori siirretty Johannekseen.
Hackman & Co:n konttori- ja asuintalo rakennettiin Viipuriin vuosina 1906–1909 Linnoituksen kaupunginosaan (Tontti 5), Piispankadun ja Pohjoisvallin kulmaan. Rakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Uno Gylden ja Uno Ullberg (arkkitehtitoimisto Gyldén&Ullberg) Rakennuksen pohjakerros toimi liiketiloina. Toisessa kerroksessa oli silloisen johtajana Wilhelm Hackmanin asunto. Talon sisustuksessa käytettiin varoja ja erilaisia materiaaleja, kuten marmoria, pähkinäpuuta ja tammea. Toisen kerroksen porrasaulassa oli taiteilija Juho Rissasen kolmiosainen maalaus.
Rakennuksesta voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipuri-sivustolta osoitteesta: https://www.virtuaaliviipuri.fi/fi/block/36/plot/5.
Autotalli oli Vahtitorninkadulla. Rakennuksesta voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipuri-sivustolta osoitteesta: https://www.virtuaaliviipuri.fi/fi/block/5/plot/56.
Hackmanin varasto sijaitsi korttelissa 14 (tontti). Eteläsatamassa, Etelävallin ja Vahtitornin kadun kulmassa. Vuonna 1891 valmistuneen makasiinin suunnitteli arkkitehti Eduard Dippel.
Hackman Oy:n varasto sijaitsi Linnoituksen kaupunginosassa (Tontti 49). Karjaportinkadulle rakennettiin v. 1925 suuri varastorakennus, joka ulottui Karjaportinkadulta Harmaidenveljestenkatua Pohjoisvallille. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Uno Ullberg. Varasto oli tarkoitettu lähinnä sokerikauppaa varten. Tontilla 51 sijaitsi kauppaneuvoksetar Alice Hackmanin komea kivitalo. Uusrenessanssityylisen päärakennuksen piirsi arkkitehti Fredrik Thesleff vuonna 1897. Vesiportinkatua kutsuttiin Suomen kauneimmaksi ja se suuntasi kohti vanhan tuomiokirkon kellotornia. Vesiportinkatu päättyy Linnankatuun.
Rakennuksesta voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipuri-sivustolta osoitteesta: https://virtuaaliviipuri.fi/fi/block/11/plot/51.
Laajuus:
Hackman & Co oli Suomen 23. suurin teollisuusyritys vuonna 1938. Suurimmillaan yhtiön sahojen vienti oli 30 prosenttia Suomen sahatavaraviennistä.
Uusi toimintapaikka:
Helsinki.
Siirto:
Hackman & Co:n pääkonttori siirrettiin 1940 Helsinkiin. Viipurin toimitalo ja muut rakennukset Viipurissa jäivät rajan taakse. Yhtiö koostui siinä vaiheessa monien osakeomistusten lisäksi Sorsakosken ja Honkalahden tuotantolaitoksista. Hackmanin palveluksessa oli yli 1 000 työntekijää.
Johanneksen tehdas vaurioitui talvisodassa, ja se myytiin 1942 Wärtsilä-Selluloosa Oy:lle. Luovutetulle alueelle jäi Hackmanin metsiä. Hackmanin tytäryhtiö Havi Oy siirtyi Riihimäelle.
Sotien jälkeen Hackmanin toiminta keskittyi Sorsakoskelle ja Honkalahteen. 1950-luvun alussa yhtiön palveluksessa oli noin 1 100 työntekijää. Sorsakosken tehtaan tuotevalikoima laajeni kahvipannuihin, kattiloihin ja muihin keittiötarvikkeisiin sekä putki- ja säiliötuotantoon.
Kommandiittiyhtiömuoto pidettiin vuoteen 1969 sakka, jolloin Oy Hackman Ab muodostettiin. Hackman-suku säilyi yhtiön pääomistajina, mutta Herrick Hackmanin (1902–1984) jälkeen suvun edustajia ei ole ollut toimitusjohtajina.
Honkalahden saha Joutsenossa myytiin Oy Enso-Gutzeit Ab:lle 1991, jolloin Oy Hackman Ab:n päätuotantolaitokseksi jäi Sorsakosken aterimia valmistanut tehdas. Hackmanin omistukseen oli 1990 siirtynyt Oy Arabia Ab, Iittala-Nuutajärvi Oy sekä ruotsalainen Rörstrand. Se oli aikaisemmin ostanut saman alan yrityksiä Ruotsista ja Norjasta.
Hackmanin omistus palasi kotimaahan 2000-luvun alussa. Hackman-aterimet koottiin Fiskars-yhtymään. Hackman on nykyisin Fiskars Groupin tuotemerkki, johtava pohjoismainen aterinasiantuntija ja yksi Suomen arvostetuimmista brändeistä.
Toiminnan päättyminen:
Jatkaa tuotemerkkinä.
Lähteet:
Kai Hoffman (2019) Talouden suurvaikuttajia – Karjalan talouselämän suurvaikuttajat: viisi suurliikemiestä ja heidän sukunsa. teoksessa Liikemiehiä ja hyväntekijöitä: luovutetun Karjalan talousvaikuttajat (toimittanut Tuomas Möttönen). Otava.
Matti Nukari & Kari Sundell, 1990, Kestäviä arvoja: Hackman 1790–1990. Hackman.
Sten Enbom & C. F. Sandelin, 1991, Viipurilainen kauppahuone: Hackman & Co. 1880–1925. Hackman.
Petri Neuvonen, 2008, Viipuri: rakennusperinnön seitsemän vuosisataa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Aikamatka Viipuriin: tuokiokuvia Viipurista ennen ja nyt. 2010. Kantanen, Pekka & Mäntyniemi, Mikko. Elinkeinoyhtymä Kantanen & Mäntyniemi.
Wikipedia, Hackman.
FT Tuomas Möttönen
Julkaistu 1.9.2023.