Veli Orava yrittäjänä Viipurissa ja Riihimäellä
Kouluja käymätön Veli Orava (1912–1967) oli karjalaisen yrittäjyyden perikuva. Hän käynnisti pelkästään Viipurissa yrityksen viisi kertaa. Sotien seurauksena Orava joutui aloittamaan kolme kertaa tyhjästä ja rakentamaan tehtaansa uudelleen. Hänen yhtiönsä viimeiseksi sijaintipaikaksi jäi Riihimäki. Orava oli myös muoviteollisuuden uranuurtajia.
Veikko (Veli) Orava syntyi Viipurissa 1912. Hän kuului isänsä Johan Fredrik Oravan puolelta karjalaislähtöisen Orava-suvun viipurilaiseen haaraan. Hänen isänsä oli syntynyt 1878 Hiekassa. Hän aloitti uransa juoksupoikana Viipurin poliisilaitoksen vieressä, kauppatorin varrella olleessa Puginin siirtomaatavarakaupassa. Johan Fredrik Orava perusti ensin oman agentuuriliikkeen rautatieasemaan vastapäätä sijainneeseen Pietisen liikepalatsiin. Vuonna 1922 hän perusti oman osto- ja myyntiliikkeen osoitteeseen Linnankatu 5. Liikettä laajennettiin Uuraaseen, jonne nousi lyhyttavarain kauppa. Tämän jälkeen tulivat uudet lyhytavarakaupat Koivistolle ja Maksalahdelle. Linnankadun kauppa suljettiin vuonna 1929.
Johan Fredrik Orava ryhtyi vuoden 1926 alussa valmistamaan pahvisia matkalaukkuja. Yhdessä liikekumppaninsa Matti Kososen kanssa hän perusti vuonna 1930 Matkalaukku- ja Kotelotehdas Alote Oy:n, joka aloitti toimintansa Karjalanportinkadulla ns. Zweybergin talossa. Johan Fredrik Oravan kuollessa 1935 oli liike ehtinyt kasvanut suureksi. Veli Orava jatkoi ja laajensi isänsä aloittamaa laukkuteollisuutta. Matti Kosonen luopui osuudestaan, jolloin matkalaukkutehdas siirtyi kokonaan Oravan suvulle.
Nuorena yrittäjänä Viipurissa
Veli oli aloittanut työuransa nuorukaisena sahahommissa Vekrotniemen ja Sorvalin sahoilla. Hän myös perehtyi Uuraassa kolmen vuoden ajan huolintaan eli silloisen käsitteistön mukaan speditööriliikkeen toimintaan. Veli perusti vain 18-vuotiaana kesällä 1931 oman siirtomaatavaraliikkeen, joka sijaitsi vastapäätä silloista Uutta Hotellia. Hänen isänsä lainasi perustamiseen tarvittavan alkupääoman. Liike laajeni elintarvikekauppaan. Veli Oravaa kutsuttiin Viipurin nuorimmaksi kauppiaaksi. Hän toi kauppaansa myös harvinaisuuksia, kuten Lapin herkkuja poronlihaa ja -kieltä. Hän ryhtyi myymään maitoa kotiinkuljetuksilla.
Veli Orava aloitti 22-vuotiaana isänsä yrityksen johtamisen ja kehittämisen. Liikkeellä vuokrattiin Ainonkadulta entisen Vapaakirkon rakennuksesta suuremmat tilat. Raaka-ainetta tuli Saksasta ja Tšekkoslovakiasta asti. Valmistusmäärät lisääntyivät nopeasti. Päiväntuotannossa päästiin 60 laukun tuotantoon. Yhtiö laajeni Eliaankadun varrelle Viipurin Keksi- ja Rinkelitehtaan huoneistoon. Tuotanto laajeni korurasioihin ja korulippaisiin. Liikkeessä oli ennen talvisotaa noin sata työntekijää. Se valmisti matkalaukkujen lisäksi lompakoita, ostoslaukkuja ja selkäreppuja.
Takaisin Viipuriin
Veli Oravan perhe asui Viipurissa Hiekan lähellä tarunomaisen Montrepos’n puiston ympäröimänä. Sota muutti suunnitelmat. Orava sai lokakuussa 1939 kutsun Kannaksen sotilaspiirin esikuntaan, missä sotilaspiiri ilmoitti tarvitsevansa selkäreppuja, telttoja ja muitakin armeijan varusteita. Joulukuun ensimmäisenä päivänä tehdasrakennus tuhoutui pommituksissa. Orava siirtyi Pohjanmaalle, Laihialle. Tehtaan koneita asennettiin kahteen seurataloon. Välirauhan aikana Orava siirsi tehtaansa Jyväskylään, minne nousi sata metriä pitkä ja 12 metriä leveä tehdasrakennus. Tehtaalla oli noin 120-150 työntekijää, joista puolet oli karjalaisia. Yritys otti käyttöön nimen Tehdas Osakeyhtiö Teho. Se valmisti nahka- ja kangastarvikkeita sekä -tuotteita. Teltat ja leipälaukut olivat edelleen tärkeässä osassa.
Viipurin takaisinvaltauksen jälkeen Orava palasi Karjalaan. Hän osti Suomen Gummitehdas Oy:ltä lokakuussa 1941 vanhan Nurmin teollisuusalueen, joka sijaitsi 18 kilometriä Viipurista. Sinne tehtaan koneet siirrettiin Jyväskylästä kesällä 1942. Uuden tehdasliikkeen nimeksi tuli Oravan Tehtaat Oy. Tuotanto meni sotavuosina ensisijaisesti puolustusvoimille. Neuvostoliiton kesän 1944 suurhyökkäyksen alettua Nurmin tehdas evakuoitiin ensin Kaukaan tehtaalle ja sitten Vaasaan, missä aloitettiin tuotannollinen toiminta tilapäistiloissa. Lasse Haartman luovutti noin 1500 neliömetrin tilat tehtaan käyttöön ja Pukin Panimon toimitusjohtaja, majuri L. Lundsröm noin 800 hehtaarin tilat.
Muutto Riihimäelle
Vaasa osoittautui kuitenkin liian ahtaaksi suureelle tehtaalle. Tehdas siirtyi lopulta Riihimäelle, joka oli rautatieliikenteen solmukohta. Orava vuokrasi kauppalalta neljän hehtaarin tontin kymmeneksi vuodeksi. Järjestyksessään kolmannen tehtaan rakentaminen alkoi syksyllä 1944. Samaan aikaan tuotanto Vaasassa jatkui ja keskittyi vaateteollisuuteen. Tehdaslaitos valmistui entiselle juhannuskokkomäelle, ja sitä pidettiin ”näytteenä lannistumattomasta karjalaisesta yrittäjyydestä.” Tehtaat ja Oravan huvila sijaitsivat heti Riihimäen asemalta pohjoiseen. Junamatkustajat näkivät rautatien varressa näyttävän kolmikerroksisen suuren rakennuksen, jonka ylinnä luki: ORAVAN TEHTAAT OY.
Yritys jatkoi laukkujen valmistusta uusilla sijoituspaikkakunnillaan, mutta vaateteollisuudesta tuli Orava Tehtaat Oy:n päätoimiala. Tekstiilitehtaalla oli aluksi noin 70-80 työntekijää. Oravan Tehtaat Oy alkoi valmistaa 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa miesten pukuja ja päällystakkeja sekä naisten kappoja ja kävelypukuja. Lisäksi sillä oli oma teinimallisto. Tehdas seurasi aikaansa ja haki vaikutteita muotikeskuksista. Kaikki tuotanto ohjautui tekstiilien tuotantoon ja laukkujen tuotanto loppui vuonna 1954. Yhtiö keskittyi erityisesti miesten asusteisiin. Tehtaat työllistivät 1960-luvun alussa 200 työntekijää.
Veli Orava perusti myös tytäryhtiö Oy Kodin Pukimon, jonka tarkoituksena oli markkinoida tehtaan tuotteita omien myyntipisteiden kautta. Myymälöitä oli Imatrankoskella, Lappeenrannassa, Kotkassa, Tampereella ja Varkaudessa. Orava perusti vuonna 1955 Putkiteollisuus Oy:n, joka lukeutui Suomen muoviteollisuuden uranuurtajayrityksiin.
Veli Orava oli mukana Karjalatyössä. Hän oli 1950-luvulla Karjalan Kirjapaino Oy:n johtokunnan jäsen. Hän tuki karjalaista kulttuurityötä ja oli mukana Karjalan Liiton teollisuusvaliokunnassa. Orava oli Amerikan Karjalaisten liiton perustaja. Riihimäellä hän oli pitkään keskeinen vaikuttaja. Veli Oravan kunniaksi Riihimäelle on nimetty Oravankatu.
Teollisuusneuvos Veli Orava kuoli auto-onnettomuudessa 26. syyskuuta 1967. Hän oli liikematkalla Hämeenlinnasta Lahteen ja joutui kohtalokkaaseen onnettomuuteen Sairakkalan kylässä Hollolassa. Oravan Tehtaat Oy jatkoi toimintaansa vielä kymmenkunta vuotta ja lopetti toimintansa vuonna 1978.