Suomalaisen makeisteollisuuden kehittäjä Reino Olkku

Reino Olkku (1906–1989) oli muun muassa Viipurissa ja Kouvolassa vaikuttanut Suomen makeisteollisuuden uranuurtaja. Hänet muistetaan erityisesti lakritsitehtailijana yritystensä Papulan Vesitehdas Oy:n ja Makeis- ja Mehu Oy:n kautta. Liiketoimintansa lisäksi Olkku oli elämänsä varrella aktiivinen esimerkiksi partioliikkeen, setlementtiliikkeen ja karjalaisyhdistysten parissa.

Reino Olkku syntyi 1906 Viipurin Loikkasessa. Isänsä Elias Olkku toimi Viipurin lääninvankilan vanginvartijana ja myöhemmin talousvahtimestarina. Reino oli yhdeksänlapsisen perheen kolmanneksi vanhin lapsi. Nuoruudessaan hän harrasti partiota ja monenlaista urheilua (mm. jalkapalloa ja hiihtoa). Hänen unelmansa oli oman yrityksen perustaminen.

Kansakoulun oppimäärän suoritettuaan 16-vuotias Olkku oli muutaman vuoden asiapoikana P. J. Pesonen Oy:n tukku- ja vähittäisliikkeessä. Pesosen liikettä pidettiin ensimmäisenä merkittävänä suomalaisena tukkuliikkeenä Viipurissa ja sitä sanottiin liikemiesten korkeakouluksi. Olkku kävi kaksivuotisen Viipurin kauppakoulun. Varusmiespalveluksen jälkeen Olkku oli noin vuoden Kauppa Oy J. Hallenbergissa puutavaramyyjänä, mutta palasi sitten 1928 konttoristiksi Pesoselle.

Tukku- ja vähittäisliikkeiden lisäksi Olkku toimi 1920-luvulla nuorisotyönjohtajana Toukolan setlementissä, jossa hän tutustui puutarhatuotteiden tuotantoon. Hän tutki kauppa- ja teollisuusministeriön toimeksiannosta Englannissa marjojen viennin mahdollisuuksia. Samalla hän suoritti Lontoossa kaupallisen alan opintoja ja kursseja. Olkku valittiin 1936 toimitusjohtajaksi turkulaisen Puutarhatuotteiden Jalostaja Oy:hyn, joka liitettiin 1940 Huhtamäki-yhtymä Oy:hyn.

Yrityksen perustaminen Viipurissa

Olkun oma yritystoiminta alkoi jatkosodan aikana. Hän oli palannut Viipuriin ja perusti 1942 veljiensä kanssa Makeis- ja Mehu Oy:n. Se keskittyi marjojen ja hedelmien jalostukseen. Samaan aikaan 36-vuotias Olkku hankki omistukseensa virvoitusjuomien valmistajan Papulan Vesitehdas Oy:n. Tehtaan olivat perustaneet keväällä 1906 Richard Ötzmann ja Joseph Forsten. Tiilitehtaistaan tunnetussa Papulassa toimivat myös mm. Viipurin Makeisteollisuus Oy, Margariinitehdas Karjala, I. Siljanderin autokorjaamo ja -maalaamo sekä K. Widingin Auto- ja Moottorikorjaamo. Limonadi- ja kivennäisvesitehtaan omistus siirtyi 1918 Matti Kottoselle, joka jatkoi virvoitusjuomatehtaan toimintaa sotiin saakka. Olkku osti myös Viipurin Puuteollisuus Oy:n.

Olkun johtaman yritysryppään toiminta Viipurissa päättyi kesäkuussa 1944, muutamaa viikkoa ennen Viipurin valtausta. Makeis- ja Mehu Oy:n tuotantokoneet siirrettiin Uuteenkaupunkiin, mistä hankittiin oma tehdaskiinteistö. Seuraavana vuonna siellä valmistettiin ensimmäisen kerran lakritsia (mm. tuotenimi Mainio Lakritsi), josta sittemmin tuli yksi yrityksen pitkäaikaisimmista tuotteista. Viimeiset Makeis- ja Mehu Oy:n ja Papulan Vesitehdas Oy:n henkilöstöön kuuluneet poistuvat Viipurista 17.6.1944. Papulan Vesitehdas Oy:n tehdas evakuoitiin Lappeenrantaan.

Muutto Kouvolaan

Lappeenrannasta Olkku siirtyi sattuman kautta Kouvolaan. Hänen sisarensa, lehtori Lempi Olkku oli muuttanut Kouvolaan välirauhan aikana Viipurin tyttökoulun mukana. Veljensä Väinö Olkku oli perustanut v. 1945 kaupan Kouvolaan. Reino Olkun perhe muutti Kouvolaan v. 1946 ja seuraavana vuonna sinne tuli Papulan Vesitehdas. Viipurin Puuteollisuus Oy siirtyi Kouvolan Harjun aseman lähelle.

Olkku oli aloittanut lakritsin valmistuksen Uudessakaupungissa joulukuussa 1945. Makeis- ja Mehu Oy sai tuolloin valtiovallalta erän raaka-aineita lakritsin valmistamiseen. Koko makeistuotanto siirtyi v. 1960 uusiin tiloihin Kouvolaan, jossa yhtiön toiminta laajeni, ja siihen tuli mukaan myös leipomo ja useita kahviloita. Lakritsista tuli yhtiön menekkituote. Englantilainen lakritsikonsultti H. Knoch sääti valmistusreseptiä maistuvammaksi. Yhtiön suosikkituotteen nimeksi otettiin Kouvolan Lakritsi.

Olkku oli kaikkien yritystensä hallituksen puheenjohtaja. Pääyrityksen tuotanto koostui hedelmien ja marjojen jalostuksesta sekä makeisten, hillojen, marmeladien ja mehujen valmistuksesta. Papulan Vesitehdas Oy valmisti virvoitusjuomia vuoteen 1971 saakka. Samalla päätyi vuonna 1948 perustetun Papulan Leipomo Oy:n toiminta. Sen tuotteita oli myyty muun muassa Papulan kahviloissa.

Makeis- ja Mehu Oy:n ja sen sisaryritysten toiminta säilyi pääpiirteissään samanlaisena aina 1980-luvun lopulle saakka, jolloin yrityksen johdossa tehtiin sukupolvenvaihdos. Makeis- ja Mehu Oy:n toiminta loppui 1990. Kouvolan Lakritsin valmistus oli siirtynyt suurimmalle osakkeenomistajalle Papulan Vesitehdas Oy:lle, joka luopui kaikesta muusta tuotannosta paitsi lakritsista. Sitä valmistetaan nykyisin Kouvolan Lakritsi Oy:n nimellä. Kouvolan Lakritsia on tehty yhtäjaksoisesti vuodesta 1960 lähtien samassa paikassa Kouvolan Tornionmäessä.

Reino Olkun pääosin omistaman yrityskokonaisuuden työntekijämäärä vaihteli 1940-luvulta 1980-luvulle 35:stä 50:een. Olkun mukaan ”omaisuus jäi Viipuriin, joten toinen tasku oli tyhjä ja toisessa ei ollut mittää, mutta konstit jäivät. Niiden avulla me haluamme antaa panoksemme Kouvolan hyväksi.” (Kouvolan Sanomat 1980-luvulla).

Olkku oli Kouvolan liikemiesyhdistyksen puheenjohtaja vuosina 1948–1955. Hänet tunnettiin miehenä, joka nousi juoksupojasta kauppaneuvokseksi. Arvonimen hän sai v. 1956. Hänellä oli myös laajat liikemiesverkostot. Olkku vaikutti koko Kouvolan kehittymiseen. Hän teki tiivistä yhteistyötä kauppalanjohtaja Erkki Tuulen kanssa.

Reino Olkun kaikki kolme poikaa osallistuivat ainakin ajoittain yrityskokonaisuuden johtamiseen. Olkku säilytti toimitusjohtajuuden itsellään kuitenkin vuoteen 1986 saakka, jolloin poikansa, ekonomi Pekka Olkku nimitettiin toimitusjohtajaksi. Perheyhtiön toiminnassa olivat mukana myös Reinon veljet (Ilmari, Toimi, Onni ja Väinö).

Karjala-aktiivi

Reino Olkku piti nuorison parissa tehtyä työtä tärkeänä. Hän oli jo 1930-luvulla mukana setlementtityössä. Hän osallistui niin Viipurissa kuin Kouvolassakin partiotoimintaan ja kuului Suomen Partiopoikaliiton hallitukseen sotavuosien jälkeen. Kaikkein mieluisinta Olkulle oli evankelis-luterilaisen kirkon varhaisnuorisotyötä harjoittaneen Poikien Keskuksen palvelutoiminta. Hän kuului Poikien Keskuksen hallitukseen sen perustamisesta vuodesta 1946 lähtien aina vuoteen 1980 asti. Olkku oli myös Kouvolan Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen johtokunnan jäsen ja toimi puheenjohtajana vuodesta 1968 lähtien.

Reino Olkku ei unohtanut juuriaan Karjalassa. Olkku oli Uudenkaupungin Karjalaisseuran puheenjohtajana vuosina 1944–1946. Hän kuului Karjalan Liiton teollisuustoimikuntaan vuosina 1945–1951. Karjalaisen pienteollisuussäätiön hallintoneuvoston puheenjohtajana hän oli vuodesta 1955 lähtien.

Kauppaneuvos Reino Olkku kuoli Kouvolassa 23.6.1989. Kuollessaan hän oli 83-vuotias.