Feodor Sergejeffin perintö Viipurille
Kauppaneuvos Feodor Sergejeff (1840–1924) oli alun perin syntyjään maaorja, joka vaatimattomasta taustastaan huolimatta onnistui luomaan monipuolisen liiketoiminnan ja kartuttamaan mittavan omaisuuden. Hän perusti muun muassa tupakkatehtaan, tukkukaupan ja rakennutti kaksi suurta taloa, jotka voi yhä edelleen löytää Viipurin katukuvasta.
Feodor Sergejeff syntyi vuonna 1840 Jaroslavin kuvernementin alueella maaorjaksi, mutta monien muiden maaorjien tapaan hän lähti hakemaan parempaa tulevaisuutta entiseen Vanhaan Suomeen hakeutumalla kauppiaanoppiin. Viipuriin hän saapui vuonna 1854 ja pääsi kauppa-apulaiseksi J. A. Schuschinin liikkeeseen. 33-vuotiaana hän onnistui ostamaan liikkeen itselleen ja ryhtyi saman tien laajentamaan sen liiketoimintaa tukkukauppaan ja teollisuuteen. Sergejeffin toiminta kasvoi nopeasti. Vuonna 1878 hän perusti nimeään kantavan tupakkatehtaan, joka rakennettiin Papulaan, Viipurin rautatieaseman pohjoispuolelle. Tupakkatehdas oli pitkään Viipurin suurin yksittäinen työllistäjä, jonka palkkalistoilla oli vuonna 1910 jopa yli 500 työntekijää.
Tupakkatehtaan lähistölle niin ikään Papulan alueelle perustettiin myöhemmin vuonna 1888 panimo, jonka Feodor Sergejeff sai huudettua itselleen t:mi Tschusoff & Sapetoffin konkurssihuutokaupasta vuonna 1894. Näin sai alkunsa F. Sergejeffin Oluttehdas, joka oli toimintansa aloitettuaan alkuperäistä tehdasta kolme kertaa isompi. Vuonna 1899 tehdas oli Suomen neljänneksi suurin panimo ja sen tunnetuimpia tuotteita olivat muun muassa Voima, Isku ja Pukki -oluet. Oluttehtaan vanhoja mainosleikkeleitä voi löytää osoitteesta https://olutposti.fi/olutta-ja-mennytta-sergejeff-oluttehdas-viipuri/. Samana vuonna Feodor Sergejeff siirsi tukkuliikkeen poikiensa Aleksander ja Paul Sergejeffin sekä vävynsä Nikolai Bojarinoffin haltuun. Tukkukaupan nimeksi tuli tällöin F. Sergejeffin pojat ja Kumpp. Poikien ja vävyn hallussa tukkuliikkeestä kasvoi yksi Suomen suurimmista.
Vaikutus Viipuriin
Feodor Sergejeffin onnistuneet liiketoimet näkyivät myös Viipurin katukuvassa, kun vuonna 1882 valmistui Fredrik August Odenwallin suunnittelema rokokootyylinen talo Torkkelinkatu 14:ään. Kyseinen kaksikerroksinen talo on kuin ihmeen kaupalla selvinnyt kolmesta eri sodasta vaurioitumattomana. Venäläiset restauroivat talon 1990-luvulla, jolloin myös ikkunat korvattiin Mikkelin maakunta-arkistosta löytyneiden alkuperäispiirustusten mukaisilla.
Vuonna 1907 Sergejeffille valmistui suuri kivitalo asema-aukion luoteispuolelle. Arkkitehtina toimi tällä kertaa Paavo Uotila, joka myöhemmin toimi myös Viipurin kaupunginarkkitehtina. Revonkadulle valmistunut rakennus oli niin sisältä kuin ulkoa arkkitehtonisesti tasokas; symmetristä julkisivua koristi kohoava keskiosa, joka kannatti kuutionmallista tornia kellotauluineen. Tätä matalaa tornia koristi kupoli, joka kuitenkin tuhoutui sodissa, ja sen seurauksena koko rakennuksen jylhä keskiosa purettiin. Talon sisällä oli myös hissi ja sisustuksessa oli käytetty arvopuita, kuten tammea ja mahonkia. Rakennus toimi asuin- ja liikerakennuksena ja siellä toimi F. Sergejeffin pojat ja Kumpp. -yhtiön liiketila. Revonkadun rakennuksesta voi löytää lisää tietoa VirtuaaliViipuri-sivustolta osoitteesta http://www.virtuaaliviipuri.tamk.fi/fi/block/45/plot/114 .
Feodor Sergejeff oli tunnettu myös lahjoituksistaan. Monien muiden kauppaneuvosten tavoin hän osallistui Viipurin Taidemuseon pääoman kokoamiseen, minkä ohella kauppaneuvostuki eritoten koulutusta, josta oli itse nuorena jäänyt paitsi. Viipuriin toivottiinkin koulua kaupallisen alan koulutuksen järjestämiseen. Sen kannatusyhdistykseksi perustettiin vuonna1919 Viipurin taloudellinen korkeakouluseura, joka sai Feodor Sergejeffiltä 500 000 markan lahjoituksen. 80-vuotissyntympäivänsä kunniaksi Feodor Sergejeff lahjoitti muun muassa Pamaus-seuralle 25 000 markkaa, jolla perustettiin Feodor Sergejeffin Stipendirahasto tukemaan nuoria liikemiehiä opinnoissaan. Saman merkkipäivän kunniaksi vastaavanlaisista lahjoituksista sai nauttia myös monet muut viipurilaiset yhdistykset ja seurat yhteensä 1,5 miljoonan markan verran.
Oluttehdas tuotti vielä vuonna 1939 yhtensä 1,3 miljoonaa litraa olutta, mutta toiminta loppui jo samana vuonna pommin osuttua suoraan tehtaaseen talvisodan alkaessa 30. marraskuuta. Seuraavana vuonna vaurioiden todettiin olevan sen verran pahoja, ettei niitä kannattanut edes yrittää korjata. Sergejeffien liiketoiminta jatkui kuitenkin sodista huolimatta, sillä vuonna 1940 avattiin Helsingin Tunturikadulle uusi liike, jonka toimitusjohtajaksi tuli Paul Sergejeffin tytär Marina Kaareskoski (o.s. Sergejeff). Kaareskoski päätti keskittyä teekauppaan ja yritys jatkaa yhä edelleen toimintaansa. Yrityksestä voi lukea lisää sen verkkosivulta https://sergejeff.fi/suomenvanhinteetalo/.