Alvar Aallon piirtämä kirjasto – kuuluisan katon kunnostukseen yli kahdeksan kilometriä mäntylautaa

Viipurin kirjasto, joka valmistui vuonna 1935, on yksi Alvar Aallon merkittävimpiä rakennuksia. Kun Viipuri tuli osaksi Neuvostoliittoa, kirjasto pääsi sodan jälkeen rapistumaan eikä sen arvoa modernismin historiassa silloin ymmärretty. Mutta huolellisen restauroinnin ansioista alkuperäiset arkkitehtoniset erikoisuudet, kuten luentosalin aaltoileva puusta muotoiltu katto, on saatu pelastettua.

Viipurin kirjasto, luentosalin katto korjauksen jälkeen, Kuva © Marja Holma, Alvar Aalto-museo 2014.

Aallon varhaisten rakennusten joukossa kirjasto on esimerkki modernismin sisällä syntyneestä orgaanisemmasta tyylisuunnasta ja siksi se on ainutlaatuinen arkkitehtuurin historiassa. Kaarevat pinnat ymmärretään nykyään Aallon suunnittelussa keskeisenä tavaramerkkinä. Viipurin kirjastossa voi käsittää miten inhimillinen kokemus tilassa oli lähtökohta tälle luontoa jäljittelevälle tyylisuunnalle.

Valo, ääni ja luonnolliset materiaalit olivat tärkeitä elementtejä Aallon suunnittelussa. Metallin sijasta Aalto perehtyi puun mahdollisuuksiin ja toi sen avulla pehmeyttä julkisiin tiloihin. Aallon ystävä ruotsalainen arkkitehti Sven Markelius oli 1920-luvulla kiinnittänyt huomiota konserttisalien akustiikkaan. Salit joissa yltäkylläinen koristellisuus oli pääasia, olivat ongelmallisia Markeliuksen mukaan. Tämä kannusti myös nuorta Aaltoa kokeilemaan mahdollisuuksia luoda kauniita yksinkertaisia tiloja.

Havainnekuva: luentosalin akustiikan hahmotelmia, Alvar Aalto.

Kirjaston luentosalin katto innoittaa edelleen kopioita, vaikka sen akustiset ominaisuudet ovat herättänyt keskustelua. Ympäristöneuvos Jussi Rautsi kertoo katon muodosta: ”Aaltoilevalla katolla on vahva akustinen merkitys: ääni on energiaa joka heijastuu ja kimpoaa tietyllä lailla törmätessään johonkin”. Rautsi työskenteli Aallon toimistossa 1960-luvulla. Myöhemmin hän siirtyi Ympäristöministeriöön ja toimi siellä kirjaston remontin alkutaipaleella. 

Aallon oman arvion mukaan luentosalin lopullinen katto oli akustisesti ’yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttisesti täydellinen’. ”Ainakin se pehmentää ja miksaa ääniä”, Rautsi perustelee, ”esteettisestihän se liittää salin pilarien kautta puunrunkoihin ja lehvistöön, eli siis ulos. Kirjasto on täynnä tätä sisätila-ulkotila kieputusta.”

Dynaamista humanismia

Aallon tapa työskennellä oli intuitiivinen ja hän luotti omiin taiteellisiin aistihavaintoihin. Useista kirjoista voi löytää akustisia ominaisuuksia tutkivia Aallon hahmotelmia ja piirroksia. Näiden tutkielmien tarkoitus oli todennäköisesti esitellä ideoita äänen kulkemisesta  rakennuksen tilaajalle – enemmänkin kuin teoreettista faktaa. Niistä myös selviää että arkkitehti oli miettinyt tarkkaan äänen kulkua luentosalissa, mikä on toisentyyppinen ympäristö kuin konserttisali.

Kirjasto on käänteentekevä varhaisen funktionalismin historiassa, koska sen suunnittelussa ihmisen aistit huomioitiin aivan uudesta näkökulmasta. Vaikka kaarevan katon akustisia ominaisuuksia ei ole onnistuttu todistamaan tieteellisesti, sen tyylillinen vaikutus on juurtunut pohjoismaiseen arkkitehtuuriin.

Aaltoilevista puupinnoista tuli yksi Aallon suunnittelun teemoista ja humanistista arkkitehtuuria symboloiva muoto, jäykän modernistisen rationalismin vastakohta. Sveitsiläinen arkkitehtuurikriitikko Siegried Giedion vertasi kattoa Miron maalausten viivojen dynaamiikkaan. New Yorkin maailmannäyttelyyn suunnitellussa paviljongissa 1930-luvun loppupuolella Aalto toteutti samanlaisia rohkeita kaarevia sisäpintoja.

Sodan jälkeinen rapistuminen

Kirjaston luentosalin alkuperäinen katto oli veneen rakentamiseen erikoistuneiden puuseppien taidonnäyte. Toisen maailmansodan jälkeen kirjasto seisoi tyhjillään yli vuosikymmenen ja rapistui. Samalla tuhoutui kauniisti muotoiltu katto. Kun kirjasto otettiin uudestaan käyttöön 50-luvulla, katto korjattiin vanhojen valokuvien ja jäljelle jääneiden osien avulla vuosina 1958 – 1960. Mutta laatu jäi heikoksi.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kirjastosta tuli tärkeä sosiaalinen tila ja turvapaikka Viipurin hulluina vuosina. ”Suursijoittaja George Soros lahjoitti kirjastoon ensimmäiset tietokoneet” Rautsi kertoo ja kuvailee ’vahvojen venäläisten kirjastonaisten’ yrityksiä pitää kehittävää toimintaa yllä. Tässä luentosali oli keskeinen paikka: ”Siellä oli lasten shakkikerho ja ja lukupiirejä”.

Remontin suunnittelu alkoi jo 1960-luvulla. Suomen Ympäristöministeriössä lähdettiin liikkeelle kellarin ja vesikaton kunnostuksesta, niin että vesi ei tule sisään. ”Luentosalin sisäkatto oli tietysti kirjaston näkyvin juttu, mutta ei kriittinen koko talon kunnon kannalta”, Rautsi kuvailee.

Elissa Aalto, Kristian Gullichsen ja Mikko Mansikka Viipurin kirjastossa ennen restaurointia 1990-luvulla. Kuva: © Michele Merckling, Alvar Aalto–museo.

Elissa Aalto jatkoi arkkitehtitoimiston rakennusprojektien johtamista Alvar Aallon kuoleman jälkeen ja tuli katsomaan kirjaston tilaa. ”Venäläiset kunnioittivat Elissa Aaltoa, koska oli suuren Aallon leski ja hyvä arkkitehti itsekin” Rautsi kertoo. ”Elissa Aalto ei päivitellyt eikä vinkunut mitään huonosta kunnosta. Tervehti kaikkia ja sanoi ’no, onhan tässä tekemistä’. Siitä se lähti.” Lisäksi venäläiset olivat otettuja siitä että Elissa Aalto oli eversti Mäkiniemen tytär, ja lottakin, Rautsi kertoo.

Restauroinnin onnistuminen

Oli ratkaisevaa herättää venäläisten kiinnostus projektiin, koska Suomen  valtio ei rahoita muiden maiden rakennussuojelua. Yli kaksikymmentä vuotta hankkeilla ollut restaurointi pääsi lopullisesti vauhtiin kun presidentti Tarja Halonen tapasi presidentti Vladimir Putinin vuonna 2010 ja rahoitus Moskovasta järjestyi: ”Kun kaikki alkoivat jo väsähtää, Putin antoi rahat loppuun saattamiselle jostain erityisbudjetista”, Rautsi kertoo.

Arkkitehti Tapani Mustosella oli tärkeä rooli korjauksen onnistumisessa. ”Mustonen piti hommat hanskassa ja jälki oli tosi hyvää,” Rautsi sanoo. Venäjältä löytyi korkeatasoista käsityötaitoa, mikä vaikutti lopputulokseen. Pietarilainen puusepän verstas tuotti melkein yhdeksän kilometriä mäntylistaa katon panelointia varten. Katon korjauksen tärkeä tukija oli ruotsalainen Alvar Aalto-sällskapet, mikä perustettiin Aallon rakennusten restaurointia edesauttamaan 1960-luvulla.

Valmis kirjasto avattiin uudestaan 23.11. 2013. ”Tuloksena on parhaiten korjattu Aallon talo maailmalla” Rautsi sanoo. Se on saanut useita palkintoja kuten Arts Newspaper-lehden ’Best Restoration in Russia’ vuonna 2013, the World Monuments Fund / Knoll Modernism Award vuonna 2014 ja Europa Nostra Award vuonna 2015.

Kirjoittaja: Marianna Wahlsten (HY digitaalinen sisällöntuotantopaja talvi 2017-2018), 24.04.2018
Lue lisää

- Adlercreutz, Eric (2009), Alvar Aalto library in Vyborg: saving a modern masterpiece, Rakennustieto.
- Schildt, Göran (1994), Alvar Aalto, A Life’s Work – Architecture, Design and Art, Otava.
- Google Arts & Culture, raportti restauroinnista.