Wiipurin Kaasu- ja Sähkö Oy

Wiipurin Kaasu ja Sähkö Osakeyhtiö

 

Perustettu: 1899.

Lakkautettu: 1959.

Yhtiön alkuperäinen nimi oli Elektricitets Ab f.d. Paul Wahl & Co El. afd vuoteen 1914 asti. Vuodesta 1914 se tunnettiin nimellä Gas- och Elektricitets-Ab f.d. Paul Wahl & Co El. afd, ja vuodesta 1919 nimellä Wiborgs Gas- och Elektricitets Ab. Vuodesta 1933 yhtiö toimi nimellä Wiipurin Kaasu ja Sähkö Oy.

Yhtiö jatkoi Paul Wahl & Co:n Viipurin sähkölaitoksen ja -jakeluverkon toimintaa, ja vuonna 1899 se osti myös Viipurin kaasulaitoksen, joka oli perustettu vuonna 1860. Alkuvaiheessa yhtiö harjoitti myös generaattoreiden ja sähkömoottoreiden valmistusta.

Paul Wahl vanhempi (s. Viipuri 1.10.1830, k. Varkaus 1875) perusti vuonna 1850 Viipuriin oman liikkeen, Paul Wahl & C:o, joka kasvoi 1800-luvun puolivälissä merkittäväksi kauppahuoneeksi ja teollisuudenharjoittajaksi Itä-Suomessa.

Vuonna 1911 kaupungin ja saksalaisen AEG:n välillä solmitun sopimuksen mukaan sähkön tuotanto ja jakelu Viipurissa sekä rakennettavat raitiotiet oli tarkoitus siirtää 1913 alusta lukien AEG:lle. Yhtiölle olisi jäänyt kaasulaitos, sähkökoneiden myynti ja korjaustoiminta sekä sähkö- ja voimalaitosasennukset ja tarvikemyynti koko Itä-Suomessa. Koska yhtiö kuitenkin siirtyi AEG:n omistukseen, liiketoimintasiirrot eivät toteutuneet, ja hinnoista syntyi jatkuvasti erimielisyyksiä.

Paineiden sähkö- ja kaasulaitosten sekä raitioteiden kunnallistamiseksi seurauksena perustettiin sisaryhtiö Suomen Sähkötarvike Oy.  Vuonna 1929 sille siirtyi sähkötarvikkeiden ja radioiden vähittäiskauppa, korjaus- ja huoltotoiminta Viipurissa, tukkukauppa koko maassa sekä sähköasennustyöt Itä-Suomessa.

Vuonna 1936 yhtiön Viipurin sähkölaitos ja raitiotiet kunnallistettiin, jolloin Wiipurin Kaasu ja Sähkö Oy:lle jäi kaasutehdas ja sähkönjakeluverkkoja, mukaan lukien pieni Lavolankosken voimalaitos Säkkijärvellä ja muualla Kannaksella.

Yhtiön toimitilat ja tuotantolaitokset sijaitsivat Kaasulaitoksella, Luostarinkatu 17, aivan Taidemuseon naapurissa, Etelävallin toisella puolella. Paikalla oli myös vuonna 1930 valmistunut teräsrakenteinen kaasusäiliö.

Sotien jälkeen yhtiö siirtyi Helsinkiin, osoitteeseen Luotsikatu 1, ja vuodesta 1947 se tunnettiin nimellä Sähkö ja Kaasu Oy. Liiketoiminta päättyi vuonna 1940, ja yhtiön vuosihaaste purkamista varten annettiin 11.11.1958.

Wiipurin Kaasu ja Sähkö Osakeyhtiö on esitelty Viipurin evakkoyritykset -tietokannassa.

 

Lähteet:

Wiipurin Kaasu ja Sähkö Osakeyhtiö. Pörssitieto. Saatavissa: https://www.porssitieto.fi/yhtiot/lisaa/wiipkaasusahko.shtml.

Kantanen, Pekka (2018). Mennään raitsikalla… Viipurin raitiotiet. Pekka Kantanen 14.09.2018. Saatavissa: https://www.kantanen.net/mennaan-raitsikalla-viipurin-raitiotiet/.

Rickheden, Per (2013). Viipurin raitiotiet: Viipurin suomalais-ruotsalais-neuvostoliittolaisten raitioteiden 1912–1957 muistolle. Kustantaja Laaksonen.

Neuvonen, Petri (2008). Viipuri: rakennusperinnön seitsemän vuosisataa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Paul Wahl. Biografiasampo.