Viipurin Näyttämö Oy

Viipurin Näyttämö Osakeyhtiö

 

Perustettu: 1918.

Lakkautettu:

Suomalaisen Teatterin ja Suomalaisen Kansanteatterin työtä jatkamaan perustettiin Suomalainen Maaseututeatteri Viipurissa vuonna 1899. Teatteri aloitti toimintansa kaupungin keskustassa sijaitsevassa Viipurin teatteritalossa, ja sen tärkeimpänä tukijana ja suojelijana toimi kauppaneuvos Juho Lallukka.

Ensimmäiset vuosikymmenet olivat kasvun ja vakiintumisen aikaa. Kahdeksan eri teatterinjohtajaa ehti rakentaa Maaseututeatterista pysyvän osan Viipurin kulttuurielämää.

Kun teatterin toiminnalle ei kuitenkaan löytynyt pysyviä rahoittajia muualta kuin Viipurista, päätettiin se nimetä uudelleen Viipurin Näyttämöksi vuonna 1918. Näin teatterista tuli yhä vahvemmin suomenkielisen Viipurin ylpeydenaihe.

Viipuri oli 1920-luvulla Suomen toiseksi suurin kaupunki, ja sen teatteri keräsi riveihinsä aikansa merkittäviä teatterinjohtajia. Topo Leistelä (1923–1925) toi Viipurin näyttämölle aikansa rohkeat ekspressionistiset kokeilut.  Häntä seurasi Eino Jurkka (1925–1928), jonka johtajakausi toi näyttämölle energiaa ja uusia näyttelijävoimia. Sven Hildén työskenteli ensin rinnakkaisjohtajana ja sitten pääjohtajana vuosina 1931–1933.Teatterin henkilökunta oli pieni, mutta omistautunut. Esimerkiksi Joel Rinne, myöhemmin tunnettu elokuvien tähti, näytteli useina iltoina kahta eri roolia samassa näytöksessä.

1930-luvun alun talouslama koetteli teattereita kaikkialla Suomessa. Moni niistä joutui yhdistymään selviytyäkseen, ja niin tapahtui myös Viipurissa. Viipurin Kaupunginteatteri muodostettiin, kun paikallinen työväenteatteri ja Viipurin Näyttämö yhdistettiin.

Operettitähti Sven Hildén johti uutta teatteria yhdessä Arvi Tuomen kanssa noin vuoden ajan. Vuonna 1933 Tuomi otti yksin ohjat käsiinsä, ja hänen johtajakautensa (1933–1938) nousi Viipurin kaupungin teatterin kultakaudeksi. Tuomen jälkeen ohjaksiin astui Glory Leppänen (1938–1940), joka ehti johtaa teatteria vain hetken ennen talvisodan puhkeamista.

Kun talvisota syttyi marraskuussa 1939, Viipurin Kaupunginteatterin esirippu laskeutui viimeisen kerran. Kun suomalaiset palasivat Viipuriin takaisinvaltauksen jälkeen, vastassa oli karu näky: teatteritalo, kaupungin ylpeys ja kulttuurinen sydän, oli palanut maan tasalle. Sen kiviset rauniot seisoivat Paraatikentän laidalla muistona menneestä loistosta.

Jatkosodan aikana kaupungissa toimi Viipurin Sotateatteri, joka esiintyi rintamakaupungeissa ja sairaaloissa. Varsinainen Kaupunginteatteri ei kuitenkaan enää palannut Viipuriin. Se lopetettiin lopullisesti Kotkassa vuonna 1946.

 Viipurin kaupunginteatterin rakennus Possenkadulla, seurahuoneen ja kaupungintalon tontilla. Foto Roos. Lappeenrannan museot / Wiipuri-museon kokoelma.

 

Lähteet:

Veistäjä, Verneri. 1957.  Viipurin ja muun Suomen teatteri: suomalaisen maaseututeatterin – Viipurin näyttämön – Viipurin kaupunginteatterin historia näyttämötaiteemme vakiintumisen ja kehityksen kuvastajana. Tammi.

Wikipedia (Viipurin kaupunginteatteri), https://fi.wikipedia.org/wiki/Viipurin_Kaupunginteatteri

Näyttämöllä – teatterihistoriaa Suomesta. Paavolainen, Pentti & Kukkonen, Aino. Werner Söderström osakeyhtiö 2005.

Pärnänen, Väinö. 1950. Viipurilaista teatterielämää, Viipurin Työväen Teatteri – Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi.

Viipurin Näyttämö 25-vuotias, Suomen Kuvalehti, 13.12.1924, nro 50, s. 28, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.

Pentti Paavolainen, Viipuri – teatterikaupunki, saatavissa: https://www.teatterimuseo.fi/verkkonayttelyt/tunteitajaeleganssia/pages/fi/johdanto.html