Sohlberg Seth Oy

Seth Sohlberg Aktiebolaget

 

Perustettu: 1906

Lakkautettu: 17.3.1934

 

Seth Sohlberg (1856–1918) tunnettiin jo nuorena ahkerana ja työteliäänä. Hänen isänsä, Herman Sohlberg, toimi ensin Turun lyseon lehtorina ja sittemmin Pohjan kirkkoherrana.

Seth aloitti työuransa vain 15-vuotiaana Turussa, kun hän pestautui J. Österbladh & Co. -yhtiön rautakauppaan. Kymmenen vuoden palveluksen jälkeen hän muutti Helsinkiin vuonna 1881 ja liittyi Anders Parviaisen ja A. W. Winterin yhteiseen yhtiöön. Winterin kuoltua uutena yhtiökumppanina aloitti K. H. Renlund.

Parviainen & Co. oli ostanut jo vuonna 1879 Helsingistä August Lindbergin rautakaupan (Mikonkatu 8). Vuonna 1881 yhtiö avasi uuden myymälän Viipurissa osoitteessa Linnankatu 15 (silloisella Katariinankadulla). Nuori Seth Sohlberg nimitettiin myymälän johtajaksi ja muutti Viipuriin pari vuotta myöhemmin, 27-vuotiaana.

Vuonna 1884 Parviainen & Co. jaettiin kolmeen osaan: Parviainen sai tukku- ja öljykaupan, Renlund Helsingin rautakaupan ja Seth Sohlberg Viipurin liikkeen. Näin Sohlbergista tuli viipurilaisen rauta- ja maalikaupan omistaja.

Liikkeen toimialaksi määriteltiin ”rautakauppatavaroita ja rakennusaineita tukuittain ja vähittäin”. Kilpailijoina toimivat mm. Starckjohann & Co. sekä Evert Viktor Sellgrenin omistama Itä-Suomen Rakennusainekauppa.

 

Seth Sohlberg Helsingissä 1890-luvulla. Finna.fi. 

 

 

 

 

 

 

Alun perin pelkästään rauta- ja värikaupaksi tarkoitettu Seth Sohlbergin liike kasvoi vähitellen, ja sen yhteyteen liitettiin myös teollista toimintaa. Vuonna 1885 perustettiin galvanoimistehdas ja peltisepänliike, johon myöhemmin lisättiin naulanvalmistusosasto.

Tehdasmaiset osastot lakkautettiin vuonna 1906, ja toiminta muutettiin osakeyhtiöksi, joka sai perustajansa nimen: Seth Sohlberg Oy.

Alla oleva osakekirja on peräisin yhtiön perustamisannista ja on kuulunut itse herra Seth Sohlbergille. Se on painettu Lessebon käsintehdylle paperille, ja sen ovat omakätisesti allekirjoittaneet Sohlberg, Georg K. Palmroth ja Carl Lindvall.

Osakeyhtiö Seth Sohlberg 1906, omistajana herra Seth Sohlberg ja yksi allekirjoittajista herra Seth Sohlberg. Todellinen perheyhtiö.

 

 

 

 

 

 

Seth Sohlberg oli paitsi kauppias ja tehtailija myös merkittävä teollisuusmies ja mesenaatti. Hän omisti lähes kaikki nimikkoyhtiönsä osakkeet aina vuoteen 1917 saakka, jolloin yritys myytiin. Sohlbergin kuoleman jälkeen yhtiö jatkoi eri omistajien hallussa 1920-luvun lopulle asti. Omistajana oli muutaman vuoden ajan myös kilpailija E. V. Sellgren. Myöhemmin yhtiön osuuksia hankkivat Väinö Gunnari (myöh. Kunnaala), K. E. Holmen ja Uno Lindblom, joilla kullakin oli noin 29 %:n omistus. 1930-luvun alun lamavuosina yhtiö ajautui konkurssiin, mutta entiset omistajat jatkoivat liiketoimintaa nimellä Rautakauppa Sohlberg Oy.

Sohlbergin liiketoimet olivat menestyksekkäitä, ja hän vaurastui nopeasti. Hän lahjoitti varojaan moniin hyviin tarkoituksiin jo elinaikanaan ja sai tunnustusta sekä liikeansioistaan että hyväntekeväisyydestään: vuonna 1908 hänelle myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi. Esimerkiksi Åbo Akademin saama lahjoitus kumpusi kiintymyksestä hänen lapsuutensa kaupunkia, Turkua, kohtaan, vaikka varsinainen lapsuus kului Pohjan kunnassa.

Sohlbergin sisaruksia olivat arkkitehti Gerhard Sohlberg ja kansanedustaja Hedvig Sohlberg.

Hän oli merkittävä omistaja useissa teollisuuslaitoksissa. 1900-luvun alussa hän sai liikekumppaninsa kanssa haltuunsa rakenteilla olleen Parikkalan Kivijärven (Simpeleen) puuhiomon, jonka ympärille perustettiin Ab Simpele. Yhtiö käynnisti tuotannon vuonna 1906 puuhiomossa sekä paino-, tapetti- ja käärepaperitehtaalla. Sohlberg omisti 52 % yhtiöstä vuonna 1916 ja toimi sen hallituksen puheenjohtajana. Simpeleestä tuli myöhemmin osa Yhtyneet Paperitehtaat Oy:tä (sittemmin UPM-Kymmene Oyj) ja vuonna 1997 osa Metsä-Serla Oyj:tä (nyk. M-real Oyj).

Vuonna 1898 Wärtsilän perustajan N. L. Arppen perilliset tarjosivat yhtiötä Sohlbergille. Hän kääntyi liikekumppaninsa K. H. Renlundin puoleen, ja heistä tuli yhdessä yhden maan suurimpiin kuuluneen yrityksen pääomistajat. Sohlberg nousi Wärtsilä Ab:n hallituksen puheenjohtajaksi, ja hänen veljensä, eversti Fredrik Sohlberg, nimitettiin toimitusjohtajaksi.

Sohlberg oli myös merkittävä omistaja Läskelä Bruks Ab:ssä, joka myöhemmin liitettiin Ab Kymin Oy:öön. Wärtsilän osakkeita hän testamenttasi sisarenlapsilleen, mutta perheyhtiötä siitä ei muodostunut.

Seth Sohlberg (1856-1918), yrittäjä, mesenaatti ja hyväntekijä.

 

 

 

 

 

Lapseton Seth Sohlberg lahjoitti testamentissaan huomattavia summia mm. Viipurin kaupungille, Suomen luonnonolosuhteiden ja käytännöllisen geologian tutkimukseen, Åbo Akademille, ruotsinkieliselle sivistysrahastolle sekä Suomen Historialliselle Seuralle.

Yksi hänen merkittävimmistä lahjoituksistaan oli noin 600 000 markkaa Viipurin Taiteenystävien hyväksi. Sen ansiosta yhdistyksen pitkään haaveilema oma piirustuskoulu saatiin toteutettua vuonna 1917. Arvostuksesta hänen työtään kohtaan Sohlberg sai jo vuonna 1908 vuorineuvoksen arvonimen.

Sohlberg toimi myös yhteiskunnallisissa tehtävissä. Hän kuului Viipurin kaupunginvaltuustoon yhteensä kaksikymmentä vuotta, vuosina 1886–1914. Hän oli mukana perustamassa Viipurin kauppakiltaa ja tuki sen pyrkimyksiä nostaa alan koulutustasoa. Lisäksi hän vaikutti Arbetets Vänner -yhdistyksessä sekä edisti Viipurin piirustuskoulun ja taidemuseon rakennushankkeita.

Sohlbergissa oli erityisen kiinnostavaa se, miten hän kokosi suuren omaisuutensa – ja miten hän perheettömänä miehenä sen käytti. Varallisuus kertyi rautakaupasta sekä metalli- ja metsäteollisuudesta, mutta päätyi laajasti tieteen, ruotsinkielisen kulttuurin ja vähäosaisten tukemiseen.

Sohlberg omisti pitkään tontin Viipurin Linnoituksen kaupunginosassa osoitteessa Katariinankatu 15 (myöhemmin Linnankatu). Vuonna 1895 hänen veljensä, arkkitehti Bruno Sohlberg, suunnitteli korttelin Mustainveljestenkadun reunalle suuren liikerakennuksen, jossa toimi myöhemmin mm. Viipurin Kirja- ja Kivipaino. Katariinankadun puolella seisoi alun perin arkkitehti Odenwallin vuonna 1879 suunnittelema kaksikerroksinen rakennus, jota korotettiin vuonna 1935 yhdellä kerroksella.

Nykyään koko kortteli kuuluu Viipurin keskeisimpiin rappiokohteisiin. Osa rakennuksista on saanut rappeutua, osa on purettu ja osa vaihtelevasti suojeltu. Viimeisimpien tietojen mukaan Linnankadun varrella säilyneet rakennukset on määrätty kunnostettaviksi vuoden 1939 asuun, mutta aivan tuoreista vaiheista ei ole varmuutta.

Linnankadun varrella olevia rakennuksia entisöidään. Kuva Viipurin Valokuvaamo Oy/Mikko Mäntyniemi

 

 

 

 

Kappale kauneinta Viipuria – Katariinankatu 15 ja myöhemmin Linnankatu. Tässä vaaleassa kulmatalossa oli Seth Sohlbergin liike. Jos jatkaa varjossa oikealla menevää katua ylös ja alas niin muutaman sadan metrin jälkeen tulee vastaan Viipurin Linna. virtuaaliviipuri.fi

 

Lähteet:

https://www.porssitieto.fi/yhtiot/lisaa/sohlbergseth.shtml

https://www.kantanen.net/seth-sohlberg-vuorineuvos-yhtio-ja-rauniokortteli/

Lakio, Matti (1978). Viipurin talouselämä 1840–1944. Teoksessa Viipurin Kaupungin Historia osa V, Vuodet 1917–1944. Torkkelin Säätiö.

Hoffman, Kai (2019). Karjalan kauppiaat. Teoksessa Tuomas Möttönen (toim). Liikemiehiä ja hyväntekijöitä: luovutetun Karjalan talousvaikuttajat. Otava.

Järvinen, Kyösti (1926). Suomen tukkukaupat I-II.

https://biografiasampo.fi/henkilo/p10221

Mauranen, Tapani: Sohlberg, Seth. Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu. Studia Biographica 8. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-tev-000225