Sergejeff F. Oluttehdas Oy

F. Sergejeffin Oluttehdas Osakeyhtiö

 

Perustettu: 1913.

Lakkautettu:

Teollinen panimotoiminta alkoi Viipurissa jo vuonna 1843 – ei kuitenkaan 3-vuotiaan Feodor Ivanovits Sergejeffin (1840–1924) ansiosta. Tuolloin Fredric Neufeld sai huutokaupasta oikeudet oluen, sahdin ja siman valmistamiseen. Rosuvoin alueelle perustettiin oma panimo vasta vuonna 1869, Bavaria Oluttehdas, jonka toiseksi omistajaksi Sergejeff tuli vuonna 1889.

Vuonna 1888 viipurilainen toiminimi Tschusoff & Sapetoff perusti Bavaria Oluttehtaan Rosuvoin alueelle, joka kaupungin liittämisen jälkeen sai nimen Pyöräsuon esikaupunki. Tehdas sijaitsi Pietarin valtatien varrella (myöh. Kannaksentie 18–24) ja nousi 1890-luvun alussa Viipurin toiseksi suurimmaksi panimoksi.

Avajaiset vuonna 1888 olivat näyttävät. Kaikki siihen mennessä valmistettu olut, noin 8 000 litraa, varattiin juhlaan. Olutta myytiin halvemmalla kuin kaupungin muilla kauppiailla, ja se houkutteli väkeä paikalle. Kun panimon ovet sulkeutuivat, juhlat jatkuivat vieressä sijaitsevalla Rosuvoin mäellä, jossa juotiin, laulettiin, huudettiin, tapeltiin ja nukuttiin. Meteli jatkui vielä päiviä sen jälkeen, kun tehdas oli jo sulkenut avajaisensa.

Vuonna 1893 panimo ajautui vararikkoon. Konkurssihuutokaupassa kauppaneuvos Feodor Sergejeff osti ja modernisoi tuotantolaitokset. Vuosisadan vaihteessa F. Sergejeffin Oluttehtaasta kasvoi maan neljänneksi suurin panimo.

Vuonna 1898 ikääntyvä Sergejeff siirsi liiketoiminnan kahdelle pojalleen, Alexandrille ja Paulille, sekä vävylleen Nikolai Bojarinofille. Ensimmäiset uuden yhtiön, F. Sergejeff Osakeyhtiön, osakekirjat päivättiin vuonna 1913.

 Panimon rauniot 10.9.1941 (SA-kuva)

 

 

Vuonna 1913 yhtiö muutettiin osakeyhtiöksi nimellä F. Sergejeffin Oluttehdas Oy, ja se merkittiin kaupparekisteriin. Ennen kieltolakia Sergejeffin panimo oli valmistusmääriltään Suomen kolmanneksi suurin, heti Sinebrychoffin ja toisen viipurilaisen panimon, Yhdysoluttehtaan, jälkeen.

Vuonna 1938 Sergejeffin panimo valittiin vuoden 1940 olympialaisten toimittajaksi. Samana vuonna siihen investoitiin kaksi miljoonaa markkaa: uuteen varastokellariin asennettiin 28 kappaletta 11 000 litran pystyalumiinitankkeja oluen säilytystä varten.

Vuonna 1939 panimo tuotti noin 1,3 miljoonaa litraa olutta. Sen tunnetuimpia tuotteita olivat Voima-, Isku- ja Pukki-oluet.

Panimo tuhoutui talvisodassa

Talvisodan syttyminen ei heti keskeyttänyt Sergejeffin panimon toimintaa, vaan olutta toimitettiin yhä Alkoholiliikkeen Helsingin pääkonttorille. Marraskuun 30. päivänä 1939 Viipurin Pyöräsuon (ent. Rosuvoin) alueella sijainneet tehdasrakennukset kuitenkin tuhoutuivat pommituksissa korjauskelvottomiksi. Panimon toiminta lopetettiin virallisesti 31.12.1939. Samalla markkinoilta katosivat sen tunnetut olutmerkit Isku, Pukki, Warasto ja Voima. Pientä tuotantoa jatkettiin vielä vuoden 1940 alkuun saakka, mutta 18. helmikuuta 1940 ilmoitettiin konttoripäällikönkin poistuneen tehtaalta. Rakennusten rauniot purettiin Neuvostoliiton aikana 1950-luvulla.

Kevättalvella 1944 Viipuri oli vielä Suomen hallussa, mutta sodan päättyminen kesäsodan jälkeen sinetöi kaupungin menetyksen. Sergejeffin panimo ei siis voinut valmistaa ns. Jeffin esikuvaolutta vuonna 1944, kuten joskus on väitetty.

Virallisesti panimotoiminta päättyi vuoden 1939 lopussa, mutta Panimoliiton julkaiseman Suomen Panimot -matrikkelin mukaan Sergejeffin panimoyhtiö poistui kauppakartalta vasta Helsingissä vuonna 1972.

2000-luvun alussa yhtiön nimi herätettiin henkiin ilman suvun hyväksyntää. Koska yhtiötä ei ollut koskaan poistettu kaupparekisteristä, yksityishenkilö huomasi tilanteen ja käytti hyväkseen juridisia porsaanreikiä saadakseen haltuunsa käytännössä tyhjän, jo kuolleen yhtiön.

Vuonna 2013 yhtiön osakekanta myytiin Samuli Seppälän verkkokauppayhtiölle. Verkkokauppa.comin toimitusjohtaja Seppälä oli jo 13.12.2000 rekisteröinyt yritystietorekisteriin nimen ”F. Sergejeffin Olut-tehdas Osakeyhtiö” – väliviivalla kirjoitetun version alkuperäisestä nimestä. Tämä yhtiö toimii nykyisen Jeff-oluen valmistuttajana. Alun perin 5.2.1897 rekisteröidyn yhtiön toimialaksi on nykyään merkitty konsultointi ja omaisuudenhallinta sekä olutpanimon ja virvoitusjuomaliikkeen harjoittaminen.

Sergejeffin Oluttehtaan perustamisannin osakekirja vuodelta 1913 on erikoisuus aikansa osakekirjojen joukossa. Autonomian aikana Suomessa perustettiin lukuisia osakeyhtiöitä, ja osakekirjojen tekstit laadittiin tavallisesti suomeksi sekä usein myös ruotsiksi. Sergejeffin osakekirjassa kielet olivat kuitenkin poikkeuksellisesti suomi ja venäjä.

Osakekirjan kuvassa näkyvät yhtiön tuotantolaitokset, jotka sittemmin tuhoutuivat sodassa. Reunaa kiertää humalan köynnös – kasvi, jolla oli oluen valmistuksessa keskeinen merkitys.

Konsernin emoyhtiö F. Sergejeffin Pojat ja Kumpp. Oy:n konttori sijaitsi Revonkatu 6:ssa, Salakkalahden ja rautatieaseman välissä. Emoyhtiöön kuului muun muassa Sergejeffin Tupakkatehdas Osakeyhtiö. Osakekirja on edelleen suvun omistuksessa.

 

Lähteet:

https://www.kantanen.net/torkkelin-approbatur-2-0/

Nieminen, Jalmari (1951). Suomen panimoteollisuuden vaiheita. Panimoteollisuusyhdistys.

Sergejeff, Carl-Gustaf. Sergejeffin suku 1840–1977 (pp-esitys 2024).

Melanko, Valdemar (2011). Viipurilaisen oluttehtaan tarina. Teoksessa Arvo Vatanen (toim.) Viipuri: haavoittunut kaunotar. Arvokirjat.

Mäkäläinen, Miika (2020). Feodor Sergejeffin perintö Viipurille. Wiipuri.fi.

Seppo Bonsdorff, Suomen panimot: matrikkeli portteri-, olut- ja sahtipanimoista 1756–1996. 1997.

Talka, Anu: Sergejeff, Feodor. Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu. Studia Biographica 8. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008, http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-tev-000174