Kelkkala Oy

Osakeyhtiö Kelkkala

 

Perustettu 1931

lakkautettu 1949

Osakkeita 100 kappaletta á 1 000 markkaa  

   

Osakeyhtiö Kelkkala vuodelta 1931, Kotipaikka merkitty Helsinki, vaikka todellisuudessa Viipuri.

 

 

 

 

 

 

Osakeyhtiö Kelkkalan tarina on varsin erikoinen, samoin kuin sen tarkoitus. Yhtiön päämääränä ei ollut tuottaa omistajilleen voittoa, vaan pikemminkin kiertää pankkilakeja ja asetuksia, jotka rajoittivat liikepankkien toimintaa.

Pankkiasetuksen 13/1886 mukaan pankki sai omistaa vain toimintaansa varten tarvittavia kiinteistöjä, eikä se saanut harjoittaa muuta liiketoimintaa. Tilapäisesti pankki sai kuitenkin ottaa haltuunsa maksamattoman lainan pantin. Myös pankkilaki 87/1933 sisälsi samansuuntaisia määräyksiä. Lisäksi se salli liikepankkien sijoittaa osakkeisiin korkeintaan 10 % osakepääoman ja vararahastojen yhteismäärästä.

Käytännön pankkitoiminnalle nämä rajoitukset osoittautuivat liian kankeiksi. Suurten liikepankkien oli pakko etsiä kiertoteitä, ja yksi niistä oli ns. bulvaaniyhtiöiden perustaminen. Niihin pankit saattoivat siirtää ongelmallisia kiinteistöjä ilman, että ne näkyivät pankin suorassa omistuksessa.

Osakeyhtiö Kelkkala oli yksi tällainen bulvaani. Yhtiön perustivat nimellisesti Viipurin KOP:n pankinjohtajat Eino J. Hevonpää ja Hannes Saarinen (arkkitehti Eliel Saarisen veli). Kolmantena muodollisena osakkaana oli pienellä osuudella Emil Vuorivirta. Todellinen rahoitus tuli KOP:lta, ja yhtiön osakkeet olivat pankin hallussa, mutta eivät sen suorassa omistuksessa. Hevonpää toimi Viipurin konttorin toisena johtajana vuodesta 1923 ja varsinaisena johtajana vuodesta 1933.

Koko yhtiö oli lähinnä muodollisuus – järjestely, jolla mahdollistettiin 1930-luvun pankkitoiminta 1800-luvun lakien asettamista rajoista huolimatta. Tämä näkyi jopa yhtiön osakekirjassa, joka oli laadittu halvalla ns. kirjakaupan vakiomallilomakkeelle. Kelkkalan nimeä ei ollut painettu painossa valmiiksi, vaan se oli lisätty leimasimella Eino Hevonpään nimikirjoituksen yläpuolelle.

Kotipaikaksi osakekirjassa oli valmiiksi painettu Helsinki. Viipurille ei ehkä ollut saatavilla omia lomakkeita, tai sitten asiakirjat oli toimitettu suoraan Helsingin keskusvarastosta Viipurin konttoriin. Todellisuudessa yhtiön kotipaikka oli Viipuri.

Näistä pienistä puutteista huolimatta Kelkkala täytti tehtävänsä. Sen ansiosta KOP pystyi sijoittamaan kiinteistöjä yhtiön suojiin ilman, että pankkitarkastajat puuttuivat asiaan. Nimen alkuperä on jäänyt hämärän peittoon, mutta Viipurissa oli Kelkkala-niminen kaupunginosa – ehkä yhtiön nimi tuli sieltä.

Sota, kiinteistöjen tuhoutuminen ja alueluovutukset koituivat lopulta myös Kelkkalan kohtaloksi. Sodan jälkeen sen omistajuus siirtyi Helsinkiin KOP:n suuremmalle bulvaaniyhtiölle Oy Talola, minkä jälkeen Osakeyhtiö Kelkkala purettiin.

 

Lähteet:

https://www.porssitieto.fi/yhtiot/lisaa/talola.shtml#pankkilaki

Markku Kuisma (2004), Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi : Kansallis-Osake-Pankki 1940-1995. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Karjala 7.11.1933 (Eino J. Hevonpää 50-vuotisjuttu)