Karjalan Naisten Voimistelutalo Oy

Karjalan Naisten Voimistelutalo Osakeyhtiö, 1919 (Tanhuvaara)

Perustettu 1917.

Lakkautettu 1953.

Osakkeita 600 kpl á 50 markkaa

Vuonna 1903 perustettu Viipurin Suomalaiset Naisvoimistelijat -seura haaveili omasta voimistelu- ja kesäkodista Viipurin läheisyyteen. Vuonna 1917 hanketta varten perustettiin osakeyhtiö, jolle rekisteröitiin aluksi 600 osaketta, á 50 markkaa. Vuonna 1919 osakepääomaa korotettiin ja yhtiöön laskettiin liikkeelle vielä 400 uutta osaketta. Yhtiön perustajajäseniä olivat Helny Bergbom ja Lilli Vuorela. Tämän osakekirjan omistajana on ollut neiti Aino Emäsalo, ja sen allekirjoittivat Bergbomin ja Vuorelan lisäksi Hilja Reijonen.

Yhtiön perustajajäsen, sosiaalineuvos Helny Bergbom (8.10.1878 Pori – 21.7.1967 Helsinki) oli naisjärjestötoimija, joka toimi mm. Suomen Naisten Kansallisliiton sihteerinä vuosina 1933–1937 ja varapuheenjohtajana vuosina 1937–1943 sekä sen kansainvälisen pääliiton International Council of Womenin ammattikomitean edustaja Suomessa.

Seuran ensimmäisenä johtajana oli Elli Sirelius-Sipilä. Seurassa toimi 1920-luvulla kaksi osastoa, tytöt ja jumbot. Seuran toiminnassa esiintymiset eivät olleet keskiössä. Se oli kuitenkin mukana kaikissa liiton- ja maakuntajuhlissa.

Alkuperäinen ajatus oli perustaa voimistelukoti viipurilaisille naisvoimistelijoille, mutta lopulta päädyttiin koko maan kattavan liikuntaopiston perustamiseen. Varsinainen toiminta käynnistyi vuonna 1919. Toiminta painottui kesiin ja hiihtolomiin, ja sen keskiössä olivat ohjaajakoulutus, tanssi, voimistelu sekä lasten leikkikenttätoiminta.

Vuonna 1937 yhtiön nimeksi muutettiin Tanhuvaara Oy. Opisto sijaitsi Pappilanniemessä, Havin aluetta vastapäätä, Viipurinlahden rannalla.

Kesällä 1939 opetusministeriö myönsi Karjalan Naisten Voimistelutalo Osakeyhtiölle 40 000 markan avustuksen vesijohdon ja uimalaitoksen rakentamiseen Tanhuvaaran liikuntalaitokseen (Helsingin Sanomat 21.7.1939).

Samana kesänä järjestetty voimistelukurssi jäi Viipurin Tanhuvaaran viimeiseksi, sillä talvisodan syttyminen katkaisi toiminnan. Kaikki Tanhuvaaran rakennukset tuhoutuivat sodan syttyessä tulipalossa.

Alastonta naisvoimistelua Viipurinlahden rannalla v.1928 ja sekavoimistelua vaateet päällä samalla rannalla 90 vuotta myöhemmin. 

Uuden kotipaikan etsintä alkoi vuonna 1946. Sopivaa paikkaa haettiin monista vaihtoehdoista, mutta ratkaisu löytyi vasta pitkien etsintöjen jälkeen. Vuonna 1948 toiminta päätettiin käynnistää uudelleen Säämingin pitäjässä (nykyinen Savonlinna), josta löytyi tarkoitukseen sopiva alue.

Vuonna 1953 Tanhuvaara Osakeyhtiön toiminta muutettiin säätiöksi, ja vuonna 1972 Tanhuvaaran liikuntaopistosta tuli kouluhallituksen alainen urheiluopisto.

Vuonna 1922 Seuralle hankittiin oma lippu. Lipunkantajan kunniatehtävään astui Hilja Reijonen. Talvisodan syttyessä hän pelasti lipun Viipurista, ja näin se säilyi tuleville sukupolville. Nyt lippu liehuu uudessa Tanhuvaarassa.

Tanhuvaara on Suomen toiseksi vanhin ja sijainniltaan itäisin urheiluopisto. Sen toimintaa hallinnoi Tanhuvaaran säätiö, jonka tehtävänä on ylläpitää ja kehittää urheiluopistoa sekä toimia vetovoimaisena liikunnan ja liikuntakoulutuksen palvelukeskuksena.

 

Lähteet:

Sadan vuoden liike: Tanhuvaara 100. Julkunen, Jutta, Kauppinen, Erkki, Sorjonen, Maija, Mikkola, Leena. Tanhuvaaran Säätiö 2017.

Elli Karvinen, Viipurin naisten liikuntaharrastuksista, teoksessa VIIPURIN SUOMALAISEN KIRJALLISUUSSEURAN toimitteita 6.

Tanhuvaara Urheiluopisto https://tanhuvaara.fi/meista/historia/

Pörssitieto https://www.porssitieto.fi/osake/lisaahk.html#:~:text=Karjalan%20Martat

Kuvia Tanhuvaarasta katso https://wiipuri.fi/kuvat/pappilanniemi/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Helny_Bergbom