Hiekan Höyryvene
Osuuskunta Hiekan Höyryvene r. l. – Viipuri
Perustettu: 1918.
Lakkautettu: 1951.
Perustettu vuonna 1918 alun perin nimellä Osuuskunta Liikeapu. Vuodesta 1920 lähtien toiminut nimellä Hiekan Höyryvene. Toiminta keskeytyi sotavuosien aikana, ja osuuskunta lakkautettiin lopullisesti vuonna 1951.
Osuuskirja 25.2.1929, 2 osuutta á 20 markkaa – Rouva H. Hiltunen
Rouva H. Hiltunen merkitsi vuonna 1929 kaksi osuutta Osuuskunta Hiekan Höyryveneestä. On varsin todennäköistä, että rouva Hiltunen asui Hiekan kaupunginosassa ja halusi 40 markan sijoituksellaan tukea itselleen tärkeän osuuskunnan toimintaa. Osuuskunnan tavoitteena oli “halvan ja mukavan liikeyhteyden aikaansaaminen Viipurin kaupungin ja Monrepos’n välillä”.
Hiekan kaupunginosa sijaitsi Viipurin pohjoissataman länsipuolella. Vaikka se oli lähellä kaupungin keskustaa, lahden vesi muodosti luonnollisen esteen. Jalan tai pyörällä matka Linnansillan kautta oli hankala ja pitkä. Jo 1800-luvulla lahden yli kuljettiin soutuveneillä. Liikennettä hoitivat maistraatin hyväksymät ”taksisoutajat”, joita kansa kutsui leikillisesti ”perevossikoiksi” eli vesivossikoiksi.
Hiekkalaiset pääsivät 1870-luvulla höyryveneiden kyytiin, kun vuonna 1872 perustettiin Wiborgs Ångslups Aktiebolag (Viipurin Höyryvene Oy), joka kuljetti hiekkalaisten lisäksi muitakin viipurilaisia eri puolille kaupunkia.
Keväällä 1918, sisällissodan loppuvaiheessa, punaisten kansanvaltuuskunta siirtyi tappion uhatessa Helsingistä Viipuriin pyrkien edelleen turvaan Venäjälle. Koska junayhteys Petrogradiin (nyk. Pietariin) oli katkennut, ainoiksi vaihtoehdoiksi jäivät antautuminen tai pakeneminen meritse. Punaiset takavarikoivat lähes kaikki Viipurin merikelpoiset alukset, ja poliittinen johto sekä upseerit suuntasivat itään jättäen rivimiehet Viipuriin odottamaan valkoisten tuloa.
Takavarikon seurauksena myös Wiborgs Ångslupsin höyrylaivat ja veneet päätyivät Venäjälle, eikä Viipuriin jäänyt yhtään alusta. Aiemmin vilkas laivaliikenne pysähtyi kokonaan.
Tähän tilanteeseen Hiekan asukkaat vastasivat perustamalla oman osuuskunnan, jonka tavoitteena oli käynnistää uudelleen keskeytynyt laivaliikenne. Osuuskunnan nimeksi tuli osuvasti Osuuskunta Liikeapu, joka kuitenkin pian muutettiin Hiekan Höyryveneeksi.
Aloittavan osuuskunnan peruspääomaksi kertyi vaikeina aikoina vain 760 markkaa. Vaatimaton summa, kun otetaan huomioon, että osuuskunnan ensimmäinen alus, Hiekka I, maksoi käytettynäkin 25 000 markkaa ja kuljetti 40 matkustajaa.
Osuuskuntaa tukivat useat viipurilaiset suurliikkeet, kuten Starckjohan, Hackman sekä tukkuliike Häkli, Lallukka & Kumpp. Yritykset muun muassa takasivat osuuskunnan pankkilainan. Tämä osoittaa, että höyrylaivaliikenne oli tärkeä paitsi Hiekan asukkaille myös koko kaupungin työmatkaliikenteelle ja elinkeinoelämälle.
Hiekka III Salakkalahden laiturissa kauppahallin kohdalla. Taustalla Linna, Hiekka ja Vektroniemen saha. (Museovirasto)
Hiekan Höyryveneen liikenne kasvoi vähitellen, ja osuuskunta kykeni hankkimaan uusia aluksia. Ensimmäinen Hiekka I kävi pian pieneksi, ja sen tilalle hankittiin uusi samanniminen alus. Laivastoon kuuluivat lisäksi Hiekka II ja Hiekka III.
Osuuskunnan omistajista ja jäsenistä ei ole säilynyt tarkkoja tietoja, mutta yhtiö oli viipurilaisille hyvin tuttu ja rakas. Sen laivoilla pääsi kätevästi liikkumaan keskeltä kaupunkia kotiin, retkelle Hiekkaan, Pikiruukkiin tai vielä kauemmas. Kaikki viipurilaiset tiesivät, että Hiekka on sekä kaupunginosa että laivojen nimi.
Syksyllä 1939, sodan sytyttyä, yhtiön laivat nostettiin telakalle odottamaan parempia aikoja. Niitä ei kuitenkaan koskaan tullut. Kun suomalaiset valtasivat Viipurin takaisin kesällä 1942, kävi ilmi, että alukset olivat kadonneet.
Näyttääkin siltä, että matkustajaliikenne Viipurin lähivesillä oli aina riskialtista liiketoimintaa: ennemmin tai myöhemmin koko laivasto päätyi Venäjälle. Hiekan Höyryveneen tarina päättyi sotaan ja Viipurin menettämiseen.
Lähde:
Erkki Riimala. Meren, kanavan ja laivojen Viipuri. Fagepaino Oy 1991.